Linssin takaa, Polaroid.

Ennen tuota Polaroid haippia täytyy tässä pohjustaa omaa mielenkiintoani valokuvaamiseen. Tavallaan oon aina tykänny valokuvaamisesta jossakin formaatissa, oli se sitten ihan kuvallisen taiteen muodossa tai sit sitä ittiään eli click* click* click*....ja sit viel pari. Jossain vaiheessa vuosia taaksepäin ostin kaverin suosituksesta ensimmäiseksi kamerakseni Canonin Powershot G9:n. Kameran hankinta itsessään oli jo kauhee prosessi et millane ja mikä ois hyvä niinku yleensä peruskameraks, enkä vielä siinä vaiheessa ajatellu ihan järkkäriä ostaa. G9:n oli sopivan kompakti mukaan reissuun ja laukkuun, sellanen "jämerämpi" pokkari voisko sanoo. Tällä kameralla tuli sit porskuteltua pari vuotta.

Nooh, nälkä kasvaa syödes ja mielenkiinto kuvaamiseen vähitellen kasvoi. Työn ohella muodin parissa, tuli visualistina käytettyä työkaverin vanhempaa Canonin digijärkkäriä, olikohan se EOS 1100D-malli en muista yhtää. Eniveis sillä kuvaaminen oli niiiiiiin paljon tarkempaa, kuvien värimaailma ja kaikki kameran antamat mahdollisuudet löi saman tien kotipesälle koko joukkueen. Tarvin digijärkkärin, ei voi mitään. 

No niin sit alkoi taas sama vekslaaminen ja analysointi et mikä ja millanen malli ois hyvä, ei liian kallis, mut sellane joka kestää malliltaan ja kameran runko on "päivitettävissä" vaikka uusilla objektiiveilla tms. härpäkkeillä. Canon:ia jo käyttäneenä valinta kääntyi tietenkin sitte Canonin järjestelmäkameroihin ja lopullinen malli oli Canonin EOS 600D. Kamerasta oon tykänny kyl koko rahan edestä ja vähitellen oppinu kuvaamisen myötä käyttään sitä ja saanut "silmää" kuvattaviin aiheisiin.... kai, ehkä, no noi nyt on tollasia. :) 

Very loong stoori is still loong stoori, eli nyt on sit kuvailtu harrastusmielessä niitä näitä oksan päitä jo jonkin aikaa, kunnes sit eräänä kauniina päivänä valokuvaushommia työkseen duunaileva kaverini läsäytti sit vanhan kunnon Polaroidin pöytään. Oh snap! Retrofläshbäk vintage cha-ching whattafuuk. Näistä Instant-kameroiden supertyylikkäistä retromestareista olin lukenu satunnaisesti muotilehdistä ja mistä milloinkin, noteeraamatta niitä sen suuremmin, jotenkin ajatellen niiden olevan mun ulottumattomissa hinnaltaan tai jotain. "Aivan sairaan hieno", olin samantien totaalisen myyty. Polaroid-kameroiden yksinkertaisen analoginen kuvausjärjestelmä, kaikkine vipstaakkeleineen ja taittuvine osineen lumos saman tien, pakkohan tällanen on saada. Kamera on melko minimalistinen malliltaan verrattuna nykypäivän kameroihin, mutta pitää sisällään kyllä tekniikassaan melkoista valokuvaamisen vallankumousta.

Suomessa näitä vanhoja filmikameroita saattaa satunnaisesti bongata vaikka kirppiksiltä. Pölyttyneinä, laatikon pohjille unohtuneet nostalgiapommit ovat parhaita löytöjä ja ainakaan kaikki myyjät eivät niiden todellista arvoa edes tiedä. Hyvällä tuurilla saattaa saada hyväkuntoisen kameran alle 10€:lla, tyyliin "vie pois". Naama peruslukemille ja tingataan viel vähän ku tää on nii "kulahtanut" ja kaikkee u know perus venäjämeininkii.

Jos ei natsaa lokaalit kirpputorit, niin onneksi meillä on internetin ihmeellinen Mr.eBay ja johan alkaa lyyti kirjottaan. Siellä tarjonta on melkoinen kuten myös hintahaitari. Hinnat hyppivät kameroiden kunnosta ja mallista riippuen $10-500 dollarista ja siitä ylöspäin maan ja taivaan väliltä. Ainakin tällä hetkellä kameroita saa melkoisen edullisesti ku jaksaa vähän metsästää esimerkiksi eBay:n sivuilla ja tutkia myytävien kameroiden valikoimaa. Oli hinta mikä tahansa kun puhutaan näin vanhoista kameroista ei toimivuus ole lainkaan taattu, se on arpapeliä parhaimmillaan, vaikka myyjät lupailee niitä näitä. Harvoja myynnissä olevien Polaroid-kameroiden toimivuutta on edes testattu sen suuremmin kameran filmien/virtalähteen puuttuessa (...siitä myöhemmin) ja näin ollen niitä myydäänki monesti  vain ulkoisten kuntoarvioiden mukaan. Linssi ehjä, kohdistin ok, ei naarmuja jne. pintapuolisesti hyväkuntoinen. Osta.

Ensimmäinen Polaroid kameramallini oli siis alla oleva Polaroid SX-70 Alpha 1 jonka voitin eräästä eBayn huudosta hintaan $44.00 ei siis paha euroissa vajaat 32€:a ja postikulut kuului hintaan. Kamera oli voisiko sanoa priimaa kamaa, ei naarmuja linssissä tai rungossa suuria kulumisen merkkejä, pintanahka oli hyvin säilynyt liimauksissaan vaikka puhutaan kymmeniä vuosia vanhasta kamerasta eli todella hyvin säilynyt yksilö.

Polaroid SX-70 on kuin kameroiden Transformers auetessaan litteästä muodostaan kuvausasentoon.

Ostamani kamera oli ollut naispuolisen myyjän isän kamera joskus hänen nuoruudessa ja siis nyt puhutaan myyjästä joka itse oli joku 45-vuotias mamma Philadelphiasta ja kamera toimi silti kuin uusi. Kysyn vaan moniko nykypäivän kamera vielä toimis? Mukana tuli alkuperäinen nahkanen kantolaukku ja pari vajaata kertäkäyttö-salamaa sekä ohjekirja. Kauheet nostalgiafiilikset nousee pintaan, vanha maailmaa nähnyt kamera saa uuden elämän ja uudet kuvauskohteet, aivan mahtavaa nyt sit vaan kuvaamaan...hmmm nii mites se filmi?

Virallinen Polaroid-filmin valmistus loppui vuonna 2008, ja elettiin jo vuotta 2011 :( nööööyyyyy...eheei älä itke ruma lapsi, nou hätä. Entisen Polaroid yrityksen 10  intohimoista valokuvaamisen veteraanimestaria päätti yhteistuumin, ettei tuo legendaarinen filmimuoto voi tulla tiensä päähän ja aloittivat vuonna 2009 filmin uudelleen valmistamisen, hankkimalla jo melkein tuhoon tuomitut, ainutlaatuiset tehdaskoneet itselleen ja aloittaen uudelleen polaroid filmien kehittämisen. Näin alkoi The Impossible Project.

Vuonna 2010 julkaistiin markkinoille sitten ensimmäiset uudet instant-filmit PX 100 ja PX 600 Silver Shade. Loppu onkin historiaa tai sanoisinko paremmin mullistavaa uutta retroa. Nyt vuosien kuluessa The Impossible Projectin porukka on herkeämättä kehittänyt uusia, vakaampia ja parempia Polaroid-filmejä ja joka nyttemmin kymmenien eri filmityyppimalli  julkaisujen jälkeen on viimein päässyt sille asteelle, että kuvien värit ja filmi on hyvälaatuista. Syksyllä 2012 he julkaisivat myyntiin viimeisimmät Polaroid filmityypit PX 70- ja PX 680 Color Protection, joiden pitäisi olla tähän mennessä vakaimpia väreiltään ja kuvalaadultaan. Itse en ole vielä päässyt tätä uusinta filmityyppiä kokeillut, vaan jääkaapissa lojuu pari pakettia edellisiä versioita odottelemassa hyviä Polaroid sessioita. Jääkaapissa? Luit oikein, sillä filmien pitemmän säilyvyyden kannalta niitä on hyvä säilyttää viileässä. Siinä vaiheessa ku ruoka on loppu kaapista ja siellä ei pala kuin valo, saattaa meidän taloudessa siellä vielä lojua pari pakettia Polaroid filmejä. :) 

Noista filmeistä pitää vielä sen verran mainita, että mitään halpaa hommaa tämä valokuvaamisen retroilu ei todellakaan ole. Yksi Instant-filmikasetti sisältää 8 kuvaa sekä  kameran virtalähteenä toimivan lithiumpariston. Yksi tällainen filmipaketti maksaa esim. Impossiblen nettikaupassa 20€, kolme pakettia 57€ ja viiden filmipaketin setti 92€. Joitakin eroavaisuuksia hinnoissa voi olla riippuen erilaisesta filmistä tai jos se on vaikka vanhempaa mallia. Itse tilaan kaikki filmit suoraan The Impossible Projectin omasta nettikaupasta, jossa hinnat on loppujen lopuksi edullisimmat verrattuna esim. Suomen jälleenmyyjiin jotka ottaa hinnoittelullaan vielä kermat päältä. Suosittelen kimppaostoja kaverin kanssa, jolloin postikulut tulee myös halvemmiksi per naama. Kerralla kannattaa ostaa filmejä reilumpi setti, niin ei tarvi joka välissä tilata lisää. 

Silloin tällöin tuolla nettikaupassa on myös hyviä tarjouksia vanhemman "generaation" filmipaketeista, jolloin filmien hinta on huomattavasti alhaisempi ja yhdelle kuvallekkaan ei tule niin jäätävää kappalehintaa kuvia räpsiessään. Eihän sitä näin sais ajatella, mutta jos filmissä on 8 kuvaa ja niistä puolet sattuu menee viturallee niin kyllä vähän sylettää.

Kaik män jo, räpsitty muistoiksi.

Instant-filmeissä on toden totta eroja, sen on tässä ajan mittaa huomannut kun niitä kuvia on räpsiny. Tietenkin filmit on kehittyneet koko ajan paremmiksi ja uusin Impossible Projectin instant-filmi on jo laadultaan niin vakaata, ettei joka toinen kuva mene täysin pilalle kehittyessään valmiiksi. Se mikä Polaroidilla kuvaamisesta tekee mielenkiintoista, on se miten kuvien värit elää ja jokainen kuva on ainutlaatuinen. Se onko lämpötila vaikka ulkona kuvatessa lämmin tai kylmä vaikuttaa valtavasti kuvan valmistumiseen ja sen lopullisiin väreihin. Optimaaliseksi kuvauslämpötilaksi ilmoitetaan +13-28'C astetta. Suomioloissa pukkaa vaan tuo lämpötila oleen vaihtevaa sorttia, joten kannattaa heti kuvan oton jälkeen laittaa filmi valolta suojattuna vaikka rintataskuun kehittymään jossa on lämpimämpää, aika koomista. 

Muistoja jotka säilyy

Kun The Impossible Project alkoi uudelleen kehittämään Polaroid filmien monimutkaista valmistusta, olivat uudet filmit erittäin herkkiä valolle heti kuvan ottamisen jälkeen. Kuvat ylivaloittuivat samantien, jos niitä ei suojannut kämmenellä tai jollain pahvinpalalla.Aikamoista säätämistä vois sanoo, mutta onneks kameraan sai myöhemmin ostettua "filmisuojan" joka suojasi kuvaa valolta juuri ne kriittiset ensimmäiset sekunnit.

Ei oo helppoo ei, mietin mielessäni :) samalla kun joku vieressä  räpsäsee vaikka iPhonen Hipstamatic-appsilla "polaroid" kuvia tuon tuosta, mutta se ei ookkaa se pointti oikealla Polaroidilla kuvatessa. Siinä on fiilistä ja tunnelmaa, kuumottavaa odottamista että millanen kuva sieltä nyt kehittyy ja kun kuva on viimein valmis, niin sulla on fyysinen kuva kädessä siitä hetkestä, ei mitään digishaibaa joka unohtuu kännykän syövereihin. Nykypäivänä valokuvaaminen ja kuvien tallentaminen on niin helppoo ja uudelleen muokattavissa samantien, et Polaroidilla kuvatessa tulee näytettyä keskifinkkaa nykytekniikalle. Se on vähän sama kuin et tykkään liikkua autolla, mutta kävellen näkee enemmän.

Polaroid-kameroiden lisäosista puhuttaessa, kaikenlaista härpäkettä löytyy jos jonkinmoista. Tämän vanhan setin löysin myöskin eBays:stä hieman myöhemmin. Koko setti oli alkuperäisessä laatikossa ja erittäin hyvässä kunnossa kaikkine tarvikkeineen. Kitistä löytyy salamalle tarkoitettu suoja joka pehmentää salaman kirkkautta, tripod tuki kameratelinettä varten, joka on sopiva myös nykypäivän telineisiin. Lisäksi noin 30cm pituinen "kaukolaukaisin" :D sekä makrokuville tarkoitettu suurentava linssi ja valosuoja. Aikamoista. Kaikki lisäosat natsaa SX-70 mallin kameroihin ja toimii edelleen. Sanoisin että keräilyharvinaisuuksiin menee ainakin omalla kohdalla tämä setti.

Tässä toinen myöhempi eBay ostokseni, Polaroid SX-70 Sonar Onestep. Tämä kamera oli taas aiempaa SX-70 mallia edistyksellisempi, sillä siinä oli automaattinen tarkennus. Simppelisti kameran tekniikkaa selitettäen: kameran tarkennusta painettaessa kameran päällä olevasta yksiköstä lähti "kaiku" kuvattavaan kohteeseen ja sen jälkeen se heijastui takaisin kameraan antaen sille tiedon välimatkasta kuvattavaan kohteeseen ja tarkentaen siihen välittömästi tai jotain sinnepäin. Kamerassa on myös manuaalinen tarkennus mahdollisuus mikäli ei halua käyttää automaattista tarkennusta. Melkosta retrospaceteknologiaa joka vielä kaiken lisäksi toimii erinomaisesti. :D
  

Ehdottomasti hauskaa ja nostalgista harrastetta luvassa jos tykkäät valokuvata ja old school kamerat  kiinnostaa. Polaroid, go for it.

Translation: Polaroid never gets old

                                                                        Kuvaamisen iloa!

                                                                                Lähde: 
                                                                   The Impossible Project
                                                                                Canon