Jauhoinen reissu Malmgårdiin.

Leipomisen yksi olennainen ja tärkeä raaka-aine on jauhot, se käyttääkö markettien perusjauhoja vai sijoittaako hieman luomumpiin raaka-aineisiin on tietty makuasia. Itse pyrin aina hankkimaan luomua, joskus ehkä vähän kauempaakin riippuen nyt mitä haluaa. Mitä jauhoihin tulee, luomujauhoissa on mielestäni enemmän makua ja niiden ravintoarvotkin ovat paremmat, ei lisäaineita tai jauhoparanteita sotkemassa kokonaisuutta.

Leipomisen alkuvaiheissa hankin jauhot aina pääsääntöisesti Eat&Joy Maatilatorilta Kluuvista, mutta he myivät jauhoja vain yhden tai kahden kilon pusseissa, joten määrällisesti ja kilohinnaltaan se oli suht kallista ja kun kerran leipää ja muita herkkuja leivotaan, niin ei siinä kaks kiloo riitä mihinkään. Maatilatori myy myös Malmgårdin jauhoja mutta ne ovat samoin kilon tai kahden kilon pusseissa. Sitten taannoin kaveri kertoi, että oli jollain Porvoon reissulla käynyt vierailulla Malmgårdin kartanossa ja siellä oli ollut myös myymälä, josta pystyi ostamaan paikallisia Malmgårdin viljatuotteita isommissakin erissä.

No juttu jotenkin unohtui toviksi, kunnes oltiin lähdössä viikonloppuvierailulle Askolaan ja asia tuli taas mieleen että josko kävis samalla reissulla myös siellä Malmgårdissa kun lähellä oltiin. Kartano sijaitsi noin puolen tunnin ajomatkan päässä, joten päätimme käydä chekauttaan pitäjän. Paikka oli huikeen idyllinen ja henki maalaistunnelmaa joka heinänkortta myöten. Viljapeltojen ympäröimänä vanhat kartanorakennukset sekä navetat kutsui tutustumaan paikkaan tarkemmin, mutta jätetään se nyt toiseen kertaan, nyt niitä jauhoja hei. 

Jauhoja myydään myymälässä niin pienissä kuin isommissakin säkeissä. Itse ostin kerralla "vähän" enemmän, 15kg vehnäjauhoja sekä 5kg ruisjauhoja, eipä tarvi ostaa ihan heti lisää. :D Kilon jauhopussit maksoi 2,50€:a, isommat määrät jauhoja jauhettiin paikanpäällä tuoreeltaan myllyssä, se on tuoretta jos mikään. Monipuolinen jauhovalikoima kattaa aikalailla koko viljakirjon ja jauhoja on tarjolla karheimmasta jauhatuksesta hienoimpaan. Kartanopuodista löytyy myös pienempi mylly, jossa asiakkaat voivat halutessaan jauhattaa  jauhot itse.

Myymälän hyllystä löytyy vehnä-, maalaisvehä, kaura-, ruis-, ohra-, speltti sekä emmerjauhoja. Viljatuotteiden lisäksi valikoimasta löytyy myös herkullisia hilloja, mehuja, viinietikkaa, rypsiöljyä ja sokerina tai paremminkin hiivana pohjalla Malmgårdin oman panimon oluita sekä siidereitä. Raskaan "shoppailun" jälkeen voikin siis huuhdella jauhopölyt alas kurkusta lasillisella huurteista. Kippist vaan.

Sitten vaan jauhosäkit autoon ja nokka kotia kohti. Kiitos Malmgård, tulemme uudelleen.

Translation:

Weekend visit to my wife hometown and small detour to Malmgård to get some fresh local flours for baking.

Shake 'n bake. Leipää juurista osa 2

Pari viikkoo sit lähettiin körötteleen viikonlopuksi ystävien luoksi Nokialle. Alunperin mun piti leipoa leipää tuoreeltaan tuliaisiksi mukaan, mut sit tuli pari muuttujaa ja olikin jo aika lähteä ajeleen Nokiaa kohti. Otamma taikinat mukaan, why not tuumasin ja sit vaan tavarat takakonttiin. Ajatus hyvä kymmenen, leipätaikinat oli sinänsä herkässä kohoamisen vaiheessa joten kuumotti vähän et liekkö nuo tykkää viileästä ja lässähtävä totaalisesti. No parin tunnin ajomatkan päätteeksi saavuttiin perille, kimpsut ja kampsut taikinoineen autosta ulos ja morjesta pöytään Nokiafolks. Päivä oli jo illan puolella, joten kokonaisvaltasta leivontaprojektia ei enää kannattanu alottaa, päätettii et paistetaan yks leipä nyt ja loput huomenna. 

Mukaan otin ruistaikinan ja vaaleamman vehnähapanjuureen leivotun leipätaikinan, Pain De Campagne Rustiquen. Ruistaikina näytti selvinneen matkasta ihan hyvin, mutta vaaleempi taikina ei ollu matkan aikana oikein kohonnut, joten jätettiin se yöksi kohoamaan toiveissa et jos aamulla ois paremmin. Nyt oliki sit hirveet haippifiilikset päällä sillä uuniin menevä ruisleipä oli ensimmäinen omaan ruisjuureen leivottu ruisleipä. Ikinä. Onnistuuko, millanen maku siinä on ja onko itse juuri ollut elossa alunperinkään. Panokset oli  korkealla.

Älä tule paha kakku tule hyvä kakku...

Reilun tunnin uunissa paistumisen jälkeen ruisleivän tuoksu täytti lämpimän keittiön, kellon ollessa jo lähempänä puoltayötä, no mikäs tässä viinii juodessa ja juorutessa ystävien seurassa. Kauheesta houkutuksesta huolimatta annettiin tuoreen ruisleivän hieman jäähdytellä ritilällä ennen ku isketään kimppuun ku sika limppuun. Joko nyt? Entäs nyt? No on se jo jäähtyny, ei yhtään mut fukit pakko päästä maistaan sitä.

Pinta näytti erittäin rapealta ja leivän pohjaa koputellessa kuului kumea saundi eli kypsältä kuulostaa. Nyssitä leipää pöytään näläkähän tässä jo on, kuolaki valuu suun pielest.

Leipuri saa kunnian korkkaa leivän ja  aina sen herkullisen ensimmäisen kanttipalan, maybe pari sen jälkeenki. Nyt täytyy sanoa että pientä ilonkyyneltä pukkas silmäkulmaan samalla kun tuoreen ruisleivän pölyttyneet makureseptorit käynnistyi suussa, sitten lapsuudenpäivien kun mummo oli leiponut oikeassa kiviuunissa tuoretta ruisleipää. Voi kauhia, en nyt liiottele ainakaan omia fiiliksiä mut aivan helevetin hyväähän se oli. Ei tämmöstä leipää oo ikinä saanu mistään kaupasta koskaan ja näin tuoreena. Ikinä. 

Maku oli mun mielestä oikeaoppisen ruisleivän maku, josta jäi sopivan hapan jälkimaku suuhun just sellanen oikee pureva ruis. Taikinajuuri siis toimii ja kohottaa leivän onnistuneesti, mahtavaa it's a alive. Pötsi pulleena, näillä eväillä on mukava mennä koisiin ja aamulla sit uutta leipää uuniin...zzZz zz.

Hyvää huomenta. Lauantaiaamu käyntiin, uuni kuumaks ja jauhot pöllyään. Yön aikana kohonneet taikinat oli elpyneet matkasta ja kohonneet jonkin verran. Sit vaan viillot leipien pintaan ja uuniin.

Ja tässä meillä onkin jo valmiina pyöreät leivät...

Paistetaan reilu tunti taas uunissa ja sit uutta leipää kehiin. Aamupalalla olikin leipää moneen lähtöön :) Vaaleampaan rustiikkisempaan leipään paistui hienosti kohotuskorissa tullut kuvio jauhoista sekä taikinaviillot. Ehkä pikkasen enemmän ois kyllä voinut kohota uunissa mutta annettakoon tämä anteeksi autossa matkustaneelle taikinalle.

Oikein maistuvaa ja  rapeakuorista leipää oli myös tämä tekele. Leivän sisuksen olis toivonu olevan hieman "ilmavampaa" mutta näillä puitteilla kelpaa, ihan hyvä ensikertalainen sanoisin. Vähän voita päälle ja itsetehtyä pestoa kylkeen niin johan maistui.

Nyt naatitaan, bon ape tits.

Tää on mun juurille.

Keskiviikkona tuli pyörittyä keskustassa tuttavaperheen kanssa, jotka oli tullu käväsee päiväreissul Helsingin ytimessä Nokialt. Siinä sitte käytiin sisustuskauppoja ja  vaateliikkeitä puolivillasesti läpi, sinänsä hyvää päivitystä itellekki chekkaa kauppojen tarjontaa, mutta  miten se onkin aina et silloin kun on pää tyhjä ja mitään et oo ettimäs, nii löytää sit eniten kaikkee härpäkettä jota "vois tarvii". No tää löytö oli kyl sinänsä ajankohtanen et just tällasia olin kelaillu hankkivani noille leivän juurille säilytykseen. Sopivasti suljettavissa olevat ja tollaset a bit vanhan tyyliset pönöt, laitetaan pakettiin. Nää lasipurkit bongasin Peroba-nimisestä sisustuskaupasta Fredalla, olivat vielä -20% alennukses joten kymppihän riittää. Purkkeja oli myös muitakin kokoi. Nyt on uudet kodit nuorilla juurenaluilla, riehukohot villihiivat vaphaasti, tulkoho tuorehet tuoksut  :D

Kauppamaratoonipäivän päätteeks päätin viel hakee Kluuvin Maatilatorilta jauhotäydennystä kämpille seuraavaa leivontaa varten, mutta sitä ennen eksyttiin vielä Aleksanterinkadun Monkkiin ystävän toiveesta. Kyseisen vaateliike ei oo kyl yhtään mun makuun, mutta siinä odotellessa ja juorutessa niitä näitä, soi myymälässä taustamusiikkina letkeesti The Roots. Eipä oo tullu kuunneltua sitä pitkään pitkään aikaan ja hyvältähän se edelleen kuulosti. Leivänjuuret tykkää saletisti poreilla The Roots:n rytmeis, joten tää on mun juurille :)  One time, bla bla.   

Kalkkilaivan kapteeni.

Viime viikolla tuli käytyä pyörimässä Kluuvin kauppakeskuksen Eat & Joy:n Maatilatorilla.

Syy miksi lähdin käymään Maatilatorilla, oli myymälän runsas luomujauhojen tarjonta. Myymälässä on tarjolla melkoisen laaja kirjo valmiiksi pussitettuja jauhoja tai sitten voit reippaana jyväjemmarina heinäsuussa jauhaa tuoreet jauhot itse, myymälän omilla myllyillä.  

Itsejauhetut jauhot myymälässä olevista jyvistä olivat muistaakseni kilohinnaltaan hieman edullisempia kuin valmiiksi pussitetut, mutta en lähteny tällä kertaa ihan niin perinpohjin toteuttaan jauhojen hankintaa. Lisäks kyl vähän kuumotti ajatus alkaa koheltaan sen jauhomyllyn kans, näin jo sieluni silmin kuinka koko osasto lävähtää mun jäliltä ruisjauhojen peittoon ja meikä takki päällä sen keskellä kalkkilaivan kapteenina, morjens jauhoja tääl vaan vähä duunailin, ei mitään nähtävää...

Hetken siin sit valikoimaa poreillessani päädyin näihin kahteen 2 kilon "säkkiin" ruis- ja puolkarkeeta vehnäjauhoo siis. 2kg säkki maksoi 4,70€/kpl, en nyt muista mitä perusjauhot jossain marketissa maksaa, ei varmaan näin "paljon", mut tässäpä ei oo muuta kuin sitä ittiään eli tuoreita jauhoja, ilman jauhoparannetta tai muuta shaibaa. Myös huomioitavaa on, että jauhojen säilyvyysaika on lyhyempi, mutta tosi leivänkääntäjällä pari kiloo jauhoo menee aika äkkii joten no worries. Tarttuipa myymälästä mukaan pari tuoretta Lapin perunarieskaakin, jotka on kyl niin törkeen hyviä, suosittelen ehdottomasti maistaan.

Nuff said :) Buahhah hah hah...

Toinen syy miks just luomuu oli se, että ajattelin laittaa leivän juuret kehitteille ja siihen mieluiten käyttäis raaka-aineina tuoreempia ja vähemmän teollisia ainesosia. Juurta jaksain hommiin siis kirjaimellisesti. Todella hyvät ohjeet näiden leipäjuurten valmistamiseen löysin Jauhot Suussa-blogista eli  ruishapanjuuri ja vehnähapanjuuri olis proggiksen nimi. Ei mitää hajua tuleeko juuret onnistuun mut yrittänyttä ei laiteta.

  

Tässä eilen muhimaan laitetut juurenalut aka oksuvellit :) Todella houkuttelevan näkösiä kavereita, eipä juuri, hehehe. Sit vähän "ruokitaan" niitä jauhoil ja vedel ja takas kelmun alle muhimaan seuraavaan päivään. Kokonaisuudessaan juuren valmistuminen kestää 4 päivää eli ei mitään nopeeta hommaa ja sitte kun sen voi onnistuneesti ryssiä pilalle niin reisille menee, mutta ei nyt tässä vaiheessa vielä panikoida.

Palataan astioille kun vellit on edistyneet. Nyt lähen leipoon pari Ciabattaa, eilen tekeytyyn laitettu taikina huutelee keittiössä...ei ku se onkin mun maha joku mouruaa. Mörjens.