Kun pullahimo iskee. Korvapuustit.

Aamuisin töihin mennessä "joudun" haistelemaan aina klo 7 aikaan kun viereinen leipomo-konditoria paistaa pullia jo ennen kuin kuvitteellinen kukko on kiekaissut. Huumaava tuoksu täyttää koko kauppakeskuksen ja kun viikonpäivät nenään kantautuu tuoreen korvapuustin tuoksu, niin jossain vaiheessa on pakko vaan leipoo niitä ite pari pellillistä. 

No eilen tuli sitten se hetki ja tässä ne nyt on. Siinä missä salmiakkihimotkin on ajoittain taltutettava, niin sama koskee korvapuusteja. Ei oo mitään niin hyvää kuin kylmä muki kaakaota ja uunituore korvapuusti, ehkä toinenkin.  Ai että.

Vaimo vie osan työpaikalleen syötäväksi ja sielt kuului perään vaatimuksena lisää pullia ja ohjetta pöytään :D Joten tässä siis ohjetta pullamaakareille. Enjoy.

KORVAPUUSTIT

Taikina:

5 dl maitoa

50 g tuorehiivaa

1 ½ dl sokeria

2 rkl kardemummaa

1 kananmuna

1 ½ tl suolaa

14–15 dl vehnäjauhoja

150 g huoneenlämpöistä voita

Täyte:

100 g voita

1 dl fariinisokeria ( tai oman maun mukaan)

2 rkl kanelia ( tai oman maun mukaan, reilusti)

Voiteluun:

1 kananmuna

raesokeria

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva. Lisää sokeri, kardemumma, kananmuna ja suola. Lisää joukkoon vähitellen vehnäjauhoja ja vaivaa nyrkillä painellen. Lisää loppuvaiheessa voi. Alusta yhteensä 8–10 minuuttia. Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi.

2. Kaada taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle. Painele ilmakuplat pois ja jaa kahteen osaan. Kauli taikinapalat yksi kerrallaan parin sentin paksuiseksi, noin 30 x 40 sentin levyksi. Levitä levylle puolet rasvasta, fariinisokerista ja kanelista.

3. Kääräise levy leveyssuunnasta rullaksi. Leikkaa pötkö viiden sentin levyisiksi kolmioiksi. Nosta palat uunipellille leivinpaperin päälle leveä puoli alaspäin. Paina peukalolla keskelle vako pöydän pintaan asti kierteiden suuntaisesti. Anna kohota lämpimässä paikassa noin 45 minuuttia.

4. Ripauta voiteluun tarkoitetun kananmunan joukkoon suolaa, jotta muna levittyy tasaisesti. Ripottele pullille raesokeria. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pullat ovat kauniin ruskeita.

    Nauti.

Perjantain porkkana

Makeanhimot iski perjantaille, joten joutu pyöräyttään pellillisen jotain suussa sulavaa. Pitkään aikaan ei oo tullu leivottua porkkanapiirakkaa, joten sitä sitte kiitos. Jauhot pöllyään ja mylly pyöriin. Ohessa ohjetta kaikille herkkuperseille ja hyvää viikonloppua!

PORKKANAPIIRAKKA

Pohja

4 munaa

4 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

2 tl kanelia

1½ tl vaniljasokeria

100 g voita

6 dl porkkanaraastetta

- vatkaa munat ja sokeri

- lisää taikinaan jauhot, sooda, kaneli sekä vaniljasokeri

- lisää sulatettu rasva ja porkkanaraaste

- levitä leivinpaperin päälle pellille

- paista 200° asteessa noin 30 minuuttia

Kuorrutus

3 dl tomusokeria

60 g voita

125 g sulatejuustoa (esim. Olympia)

1 tl vaniljasokeria

mantelirouhetta päälle

- sekoita ainekset tasaiseksi, tomusokeria pienissä erissä lisäten

- levitä jäähtyneen pohjan päälle

- lisää mantelirouhe

- anna jähmettyä jääkaapissa

- herkuttele!

En tiedä johtuiko ruokasoodan käytöstä vai paistamisesta isolla pellillä, kun taikina ei kohonnut niin paljon ja näytti jäävän hieman matalaksi. Ehkä pienempi pelti/vuoka, niin saa korkeamman piiraan, maybe. Löysin siinä leipoessa toisenkin ohjeen, jossa taasen käytettiin leivinjauhetta nostamiseen, mutta pitää testaa sitä sitte seuraavalla kerralla. Hyvää tämäkin oli, ei jää kaappiin roikkumaan. Omnomomnom...

Long story short:

When sweet tooth hits you, you need to take necessary measurements.

Pizzaperjantai.

Viikonloppua pöytään ja vähän suolasta sen kylkeen. Sain muutama kuukausi sitten Instagramin kautta eräältä kulinaristilta pizzaohjeen, kun ihastelin hänen luomuksiaan ja kyselin millaista ohjetta hän taikinaan käyttää. No nytpä sitte tuli ohje testattua ja hyvin näytti onnistuvan. Pizzataikinoissa kuten leivissäkin, haaveena on aina onnistua valmistaa se muhkeasti kohonnut, rapeareunainen pizza, joten man's gotta do what a man's gotta do.

Alkuperäisessä taikinaohjeessa käytettiin italialaisia jauhoja nimeltä Molino Caputo Tipo 00 sekä perus kuivahiivaa, mutta itse suosin tuorehiivaa ja hapanjuuren käyttöä, joten kokeilin tehdä pohjan käyttäen molempia. Jauhot jota käytin oli Malmgårdin sihti vehnäjauhoa. Hapanjuuresta taikina saa makua ja luonnetta, tuorehiiva hoitaa kohottamisen, kuten tietty myös hapanjuurikin. Taikinan voi tietysti tehdä ilman hapanjuurtakin, mikäli sitä ei kotona satu kaapissa muhimaan. Tässä tapauksessa halusin kokeilla ihan mielenkiinnosta miten juuri vaikuttaa taikinan makuun ja kohoamiseen.

MUHKEA PIZZATAIKINA ( 3 pizzapohjaa)

• 500 g vehnäjauhoja (mieluiten luomua)

• 325 g vettä

• 10   g merisuolaa

• 7     g tuorehiivaa

• 50   g aktiivista hapanjuurta

• 10   g oliviiöljyä

- Sekoita kaikki ainekset keskenään, paitsi suola.

- Suosittelen käyttämään yleiskonetta. Sekoita taikinaa 2 minuuttia hitaalla nopeudella, kunnes taikina irtoaa hyvin kulhon reunoilta.

- Anna taikinan levätä kulhossa 10 minuuttia, jotta jauhot saavat imeä nesteen rauhassa itseensä.

- Lisää suola

- Sekoita 5 minuuttia keskinopeudella ja sen jälkeen vielä 2 minuuttia hitaalla nopeudella.

- Taikinan oikeanlaisen sitkon valmistumisaika riippuu paljon yleiskoneesta tai jauhoista, joten välillä kannattaa kokeilla aivan käsin taikinan elastisuutta ja ottaa siihen sormituntumaa. Itse testaan taikinaa siten, että otan sitä käsiin ja venytän ohuelti nähdäkseni "joustaako" taikina hyvin ilman ettei se repeä.

- Mikäli taikina irtoaa hyvin kulhosta ja näyttää sileältä sekä notkealta, muotoile se pyöreäksi palloksi ja siirrä taikina kevyesti öljyttyyn kulhoon. Suojaa kulho kannella tai tuorekelmulla.

- Anna levätä lämpimässä paikassa noin 1½ - 2 tuntia tai kunnes se on kooltaan kaksinkertainen.

- Flipauta kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se haluamaasi osiin. 

Itse tein taikinasta 3 pitsaa, jotka oli aika hyvän kokoisia, mutta voihan siitä tehdä vaikka kaksi todella muhevaa perhepitsaa jos uunissa riittää leveyttä.

- Pyöritä taikinapalat pyöreiksi, sileiksi palloiksi, heitä jauhoja päälle ja laita kohoamaan sivuun vielä noin tunniksi. Peitä taikinapallot joko liinalla tai tuorekelmulla, jotta pallot eivät pääse kuivumaan kohoamisen aikana.

- Laita uuni lämpiämään 250'C ja mikäli sinulla on leivinkivi käytössä, niin se myös uuniin kuumenemaan. Voit käyttää kiven sijasta myös uuninpeltiä siten, että laitat sen uuniin lämpenemään ja uunin ollessa hot as hell, flippaat pitsan leivinpaperin kanssa pellille. Kuuma leivinkivi tai pelti antaa pizzapohjalle hyvän potkun kohoamisessa ja rapeat reunat.

- Pyöräytä pizzapohjat ja heitä lisukkeet päälle, paista about 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä. 

Buon appetito!

Vinkkendaali! Ohessa on hyvät videot leipuri Martin Johanssonilta, kuinka pyöritellä pizzataikinat palloiksi, sekä kuinka muotoilla itse pizza. Tsekkaa.

                                       

                                       

Long story short:

Weekend is here, baking some pizza and it was good. Five enthusiastic thumbs up.

3 Kaverin syksyinen jäätelöuutuus Mustaherukka-appelsiini.

Kolmen Kaverin jäätelökirjo senkun laajenee ja juurikin näillä näppäimillä kauppoihin on saapumassa uusi makukaveri, Mustaherukka-appelsiini. Sain kunnian päästä maisteleen jo vähän ennakkoon uutta makua, josta jo aikaisemmin tuli testattua pelkästään tuota mustaherukkaista versiota, josta nyt sitten syntyi tuo kahden maun kombinaatio mustaherukka-appelsiini.

Jälleen kerran kauheissa herkku-kuumotuksissa lähdin testaileen uutta makukomboa, joka makuyhdistelmänä kuulosti älyttömän hyvältä duolta. Mustaherukan kirpeys ja siihen kylkeen vielä appelsiinin potkaseva fleivöri päälle. Tuleeko tästä jälleen kerran yksi makusuosikki lisää 3 Kaverin jäätelöperheeseen? 

Huikee makuyhdistelmä...mutta mutta hold your horses, koska aikasemmissakin jäätelöhaipeissani oon ollu todenmukainen ja kirjottanu mitä niistä oikeesti fiilaan niin samalla linjalla mennään. Muutaman "annoksen" jälkeen olin ehkä hieman pettynyt. Aiemmin pelkkää mustaherukkajäätelöä syöneenä (joka oli AIVAN sairaan hyvää) uudessa maussa appelsiinin maku on hieman liian voimakas ja peittää alleen mustaherukan kirpeähkön maun melkeen kokonaan. Makutasapaino vois olla paremmin 70% mustaherukkaa ja 30% appelsiinia, niin että mustaherukka maistuu reilusti ja appelsiini  hintsusti potkasee takavasemmalta makua mukaan.

Summa summarum, taattua 3 Kaverin herkkua tämä on kyllä ja lusikkakin kolisee kohta purkin pohjalla sitä ei voi kieltää, mutta itse toivoisin ehdottomasti että myyntiin tulisi myös pelkkä mustaherukka, vaikka pienempinä purkkeina. Oli se niin hyvää. 

Koska yks pallo ei tunnu missää, kikkailin huvikseni pari "tarjoiluehdotusta" kaikessa yksinkertaisuudessaan, mintunlehtiä ja appelsiininkuorta. :D Voilá.

Maukkaat kiitokset 3 Kaverille jäätelö-uutuudesta sekä maistiaisista. Heittäkääpä mielipidettä pöytään kun olette maistaneet uutta fleivörii. Tykkäsitkö?

Long story short:

Testing a brand new ice cream flavour  blackcurrant-orange, made by our local ice cream makers 3 Kaveria. 

Makufiilistelyitä. 3 Kaverin testijäätelöt lautasella.

Jos tuossa kesäkuun aikana oli aihetta fiilistelyyn ja ylempalttiseen hehkutukseen, niin don't you fuggeddaboutit, sillä sama haippi jatkuu :) meinaan 3 Kaveria on pistänyt herkulliseen jäätelövalikoimaansa lisää pökköä pesään neljällä uudella testimaulla: punaherukka-, mustaherukka,- suklaa sekä vaniljajäätelö. Mikä tässä oli parasta, niin pääsin maistelemaan näitä uutuuksia kaikessa rauhassa kotona ja nyt sitten syväluotaavaa makuherutusta näistä mahdollisista tulevista uutuuksista. 

Kotimaiset marjat kuuluvat tärkeänä osana 3 Kaverin jäätelöitä, aiemmissa mauissa oli vadelmaa, mansikkaa sekä mustikkaa. Nyt sopivasti syksyn lähestyessä marjakausi on jälleen purkitettu ja valmiina parempiin suihin. Ite digautan kyl marjoista, oli ne sitten makeita tai kirpeitä kuten puna- tai mustaherukka, kaikki menee. Pahinta onkin kun marjapensaista pitäis satoa korjata, niin suhdeluku ämpärin ja suun kohdalla menee vähän ristiin, ei voi midist nii hyvii ne on.

Lähetääs testiin ja alotellaan tol punaherukalla, ai että heruttaa heruttaa punaherukkaa...

Ensimaultaan maistuu kyllä heti ihana punaherukka, mutta mutta parin lusikan jälkeen ehkä hivenen liian makea punaherukaksi, varsinkin kun odottaisi että se olisi ollut makea/kirpeä suhdeluvultaan huomattavasti kirpeämpi maultaan. Maistellessa tulee mieleen enemmän sorbettimainen koostumus kuin kermainen punaherukka, joten raikkaan kirpeenä sorbettina tämä varmasti toimisi paremmin. Kuitenkin paras punaherukkajäätelö tähän mennessä.

No nii ensimmäinen fleivöri alta pois ja sitten mustaherukkaan. Nyt on odotukset korkeella vähän kuin mustikka-kardemummajäätelön kohdalla. Omnomomnom... 
Oikein mustaherukkaiselta näyttää, pienine siemenmuruineen kaikkineen ja maku oi se maku, nyt on muuten niin hyvää että hymyilyttää syödessä. Mustaherukassa oli taasen todella hyvin mustaherukan makeus ja pikantti kirpeus tasapainossa. Mustaherukka on muutenkin a bit makeampi marjana, joten tässä se natsaa. Tää vain on niin...ehkä pari lusikallista vielä...on se... on.

Sit vähän klassisempiin makuihin käsiks ja otetaas toi "perus" vaniljajäätelö ekaks maistiin, joka musta tuntuu jo ennakkoon tietäen 3 Kaverin jäätelöt, että aidon vaniljanmakuinen jäätelö on ehkä viimein löytynyt. Hyvänä vertauskohteena itellä tässä on se, että oon valmistanut jäätelökoneella  hyvää vaniljajäätelöä kermasta joka oli keitetty vaniljatankojen kanssa sisältöineen päivineen ja se jäätelö maistui kunnon vaniljalle eikä millekkään Apetit:n teolliselle kasvisrasvavellille.

No on kyllä pirun hyvää, jäätelön seassa näkyy hyvin vaniljatangon pienet siemenet ja maku on erittäin kohdillaan. Harvoin tulee kyllä syötyä jäätelöhimoissa pelkkää vaniljajäätelöä, koska juurikin se maku on ollut ainakin kaupan jäätelöissä aina niin keinotekoinen, vaikka purkin kannessa ois ponin kokone vaniljatanko lupauksena mausta. Tän kylkeen ku heittää jotain browniekakkua tai omenapiiraakkaa niin voi kauhia.

Viimeisenä muttei vähäisempänä the suklaa. Vähän sama juttu kuin vaniljajäätelöissä, kauppojen suklaajäätelöt on aina jotenkin niin köpösiä tai ylivedettyjä, no onhan siellä esim Ben & Jerryn ja Mövenpickin suklaajäätelöt, mutta ne on omaan makuun melkosen tuhteja ja äklömakeita sekä kalliita, että jää kyllä hyllyyn vaikka makeanperso olenkin.

Noh mites tää 3 Kaverin sukulaati? Hyvää työtä jälleen kerran Kaverit. Todella maistuva ja hyvän suklaan, pehmeän samettinen maku. Mausta tulee ehkä ensimmäisenä mieleen Jacky kaakaovanukkaan maku. Suklaajäätelön seassa on vielä suklaalastuja tai palasia, jotka sulaa suussa sopivasti jäätelön mukana, toisin kuin useinmiten suklaajäätelöissä olevat "sattumat", jotka jää suuhun pyörimään eivätkä sula millään ja jättävät ikävän "kalvon" kitalakeen. Tää oli oikeen hyvä, suosittelen kyl kaikille suklaan ystäville. 

Suurkiitokset 3 Kaverille testijäätelöistä, näitä oli ilo maistella ja toivottavasti kaikki nämä herkut päätyvät jäätelöaltaisiin kaikkien saataville.

Minkä uutuusmaun haluaisit näistä jäätelöaltaisiin?

Aikaisemmat 3 Kaverin jäätelöfiilistelyt voit lukea täältä.

Translation:

Testing four new ice cream flavours from our local ice cream maker 3 Kaveria.

New testflavours are: redcurrant, blackcurrant, chocolate and vanilla.

Ravintolapäivä: Räksyttävät Rakit, toinen kerta toden sanoo.

Viikonloppu tuli ja meni, mutta mikä parasta niin sunnuntaina 18.8 oli jälleen Ravintolapäivä. Viime Ravintolapäivänä kävimme korkkaan tuttavien pizzapaikan Käpylässä ja koska edellisestä  herkuttelusta on jo liian pitkä aika, oli korkea aika käydä herkistään makunystyrät uudelleen Räksyttävien Rakkien pizzakeitaassa.

Koko edellisen viikon oli ollut melkoisen epävakaata säätä ja välistä tuntuki, että saman tien kun festivaalit ja muut kesäiset tapahtumat tulivat tiensä päähän, viimeisenä viimeviikkoinen Flow festivaali, niin synkän pilviset ja sateiset päivät ottavat vallan syksyn lähestyessä...*kylmät väreet*. No onneks kuitenki viikonloppu oli aurinkoinen ja sunnuntai pisti parastaan mukavan helteisenä päivänä kulinaristisille reippailuille. 

Edellisestä Ravintolapäivästä oppineena ja viisaampana, Räksyttävien Rakkien henkilökunta oli tehnyt ennakkovarausjärjestelmän, jonne pystyi nopeimmat kätevästi varaan kellonajan ruokailulle sekä valitseen syötävät herkut. Kuulin myöhemmin että ennakkovarauksia oli tullut päivälle 60 ja yhdessä varauksessa oli aina about 1-4 pizzaa, toisin sanoen hommaa riitti. Varausjärjestelmä varmasti helpotti jossakin määrin niin leipuria kuin pizzannälkäisiä asiakkaitakin, eikä levotonta kaaosta päässyt kehkeytymään...  niin ainakin uskon :)  

Sinänsä pieni odottelu kuuluu mun mielestä koko Ravintolapäivän mentaliteettiin, koska ei oltu kuitenkaan missään drive-in Mäkissä syömässä. Ja mikäs siinä oli ollessa, aurinko paistoi ja neljän karvakuonon mäyräkoirajengi ylläpiti viihdyttävää jöötä pitkin pihaa ihmisten keskellä. 

Pizzoja odotellessa oli hyvin aikaa käydä morjestaan itse pizzamestaria  Harria, jonka hallittu kaaos keittiössä näytti hyvinkin tutulta viime kerrasta. Voin kuvitella, että pizza tuoksuu vanhassa puutalossa vielä viikkojenki kuluttua Ravintolapäivästä, sen verran niitä oli siellä jo leivottu siihen mennessä. Keittiössä oli kunnon tekemisen meininki, hatun nostoa ja kättä ilimaan jauhomaakarille sekä koko Räksyttävien Rakkien posselle hienosta sunnuntaipäivän kattauksesta jälleen kerran. ♥

Ja eiku syämään. Bon appétit.

Tsekauta myös aiempi juttu: 

Ravintolapäivä Räksyttävät Rakit

Translation: 

Last sunday was Restaurant Day and we revisited at our friends pizza place, Restaurant Barking Dogs.

3 Kaverin jäätelötaivas, kotimaista jäätelöä parhaimmillaan.

Kesä ja jäätelö. Lyömätön duo, jota meitsi joka vuosi odottaa yhtä fiiliksellä. Kesän virallinen korkkaus alkaa ensimmäisellä jäätelötötteröllä kioskista ja siitä sitte pitkin kesää elokuun pimeneviin iltoihin asti. Toimii, ten poeng. No meitsi erittäin suurena jäätelönystävänä, odotan tietty aina tulevan kesän uutuuksia ja makuja vesi kielellä.

No nyt on meinaan aihetta jäätelö-hehkutukseen, sillä kolmisen kuukautta sitten avattiin Itä-Helsingin Kontulaan, vanhoihin Primulan tiloihin lähijäätelöä valmistava tehdas ja yritys nimeltä 3 Kaveria. Yritystä pyörittää nimensä mukaan kolme kaverusta Heikki, Ilkka ja Sauli. Jäätelönvalmistamisesta heillä ei ollut mitään aavistustakaan, ennen yrityksen perustamista ja kaikki oli aloitettava perusjutuista ja myöhemmin alan opiskelusta Italiassa sijaitsevassa jäätelöyliopistossa. :D Sinne määki voisin mennä kyl opiskeleen saman tien. Hauskaa faktaa kolmikosta ja heidän yrityksen perustamisesta löytyy lisää heidän 3 Kaveria nettisivulta. 

Nyt pidemmittä puheitta itse tuotteisiin eli jäätelöihin. Ostin Kampin K-supermarketista kerralla koko 3:n Kaverin makukirjon, joita tällä hetkellä on Vadelma-valkosuklaa, Mansikka-vanilja sekä Mustikka-kardemumma.

Mennään makumatka läpi herkku kerrallaan ja alotetaan tuosta vasemmalta Vadelma-valkosuklaasta. Vaivoin maltoin odottaa, kun kanteen asti täyteen pakatut, tiiviit jäätelöpaketit otti aikaansa pehmetäkseen. Totaalisesti uskoni teollisiin sekä kaupallisiin jäätelöihin menettäneenä, toiveet tästä uudesta kotimaisesta lähijäätelöstä, ilman mitään lisäaineita tai muuta shaibaa sisältäen oli todella korkealla ja kansia korkatessa jäätelöt näytti jo erittäin lupaavilta. Vadelma-valkosuklaa oli vähän kantta avatessa ö bit pliisun näkönen verrattuna mansikkaan ja mustikkaan, mutta mutta ei hötkyillä...sulais nyt god dämmit!

Viimein sain jäätelökauhalla lohkastua "pallot" lautasille ja kyllähän sieltä vadelman hehkeet raidat paljastui samantien. Ai jai kauheet pelonsekaset jännitykset päällä, et onkohan nää nyt mistään kotosin.....*hiljaisuus*.....ja siinä meikä sitte itekseen hymistellen suu hymyssä, kun valkosuklaan samettinen maku bailaa vadelman kanssa sambaa mun suussa. Aivan SAIRAAN hyvää. Puhtaat, aidot ja oikeat maut. Sopivasti valkosuklaata, maistuu heti suussa ja seassa pieniä sattumia, siinä viel sit tuoreen raikkaan makuinen vadelma seassa, täydellinen kombo. Tälle jäätelön pitää maistua ku puhutaan jäätelöstä voi herramujee.

No ni huh huh ensimmäinen fleivör done, sit Mansikka-vanilja. Mansikkaa olikin jo heti kättelyssä reilusti esillä kantta avatessa ja vaniljasta näkyi selvästi vaniljatangon pienet siemenet seassa. Maku on TOOODELLA hyvä. Supermakee kesäinen mansikka maistuu samantien ja jälkimakuna oikeasti vaniljalle maistuva vaniljajäätelö.Tietäen hyvin mille oikean vaniljajäätelön kuuluu maistua, kun sitä on itse jäätelökoneella tullut valmistettua. Kolmen Kaverin mansikka-vaniljajäätelö on juurikin sitä parhaimmillaan. Lähimmäs tätä makua kaupan jäätelöistä on päässyt Häagen-Dazsin mansikkajäätelö, mutta 3 Kaveria pesee sen sata nolla.

Viimeisenä muttei vähimpänä Mustikka-kardemumma. Pelkkä ajatuskin tästä kombinaatiosta aiheuttaa jo pientä kuolanpoikasta pöytään. Miltä se maistuu? No onhan tää nyt aivan levottoman hyvän makusta, siis voi kauhee paikka. Kardemumma potkasee lempeästi  makuhermoihin saman tien ja mustikka viimeisteleen kokonaisuuden. Oon ihan sanatonta äijää. Tää makukombo on kyl ihana muistomielleyhtymien yhdistelmä  eri fiiliksiä. Kardemummasta tulee mieleen lapsuuden tuoreen korvapuustin tai pullan maku ja mustikasta juuri poimitut makoisat mustikat pihametsiköstä. Ei tämmöstä makuduoa oo ollut tähän mennessä missään. Aivan täydellistä, hiljaseks vetää joten jatkan herkuttelua. Toimis muuten varmaan hyvin myös kahvin kanssa. Kokeilkaas suomalaiset kahvipeople.

Täytyy kyllä hattua nostaa ja syvästi kiitollisena kumartaa näille Kolmelle Kaverille, että ovat tarttuneet toimeen ja haastaneet itsensä sekä Suomessa lähijäätelövalmistamisen. Samalla myös nostaen reilusti rimaa laaduntarjonnassa ja raaka-aineissa. Herkullista ja hyvää voi tehdä ilman mitään teollisia lisäaineita, hinnan säilyessä edelleen kohtuullisena per jäätelöpurkki. Tästä eteenpäin supporttaan kyllä ehdottomasti kotimaista 3 Kaverin jäätelötarjontaa ja jään vesikielellä odotteleen uusia makuja. KIITOS.  

Mistä sitä herkkua saa? Katso myyntipisteet täältä

JOKO OLET MAISTANUT? MIKÄ OLI SUOSIKKISI

Translation:

Testing new Finnish ice cream brand/company called 3 Kaveria. 

They have three new flavours on a market, Rasberry-white cholate, Strawberry-vanilla and Blueberry-cardamom. No artificial flavours or food additives, only real thing. I SCREAM!

Herkkuja tikun päässä. Cake Pops.

Tuossa taannoin kuukausia sitte leivontäpäissäni ostin Herttoniemessä sijaitsevasta Bake & Party leivontakaupasta silikonisen Cake Pops -kakkumuotin (miks nää on aina tän värisiä? no homo) Pitkään ne tuolla yläkaapissa lojuikin, vaikka joka välissä oli tarkoitus lähtä kokeileen mitä niistä sais aikaseks. Noh tuossapa sit viikonloppuna tulikin leivottua kakkua jos toista ja samaan uunin lämpöön päätin sit viimein kokeilla näitäkin herkkui.

Vuoka itsessään oli valmistettu silikonista ja myöskin siis hyvin uuniin soveltuva vuoka. Materiaalin puolesta helppo puhdistaa ja leivokset irtoavat siitä melko vaivattomasti. Taikinavellit kipattiin toiselle puolelle muottia ja sitten vain toinen puolikas päälle. Vuoassa oli reunoilla saumaura joka sulki kannen tiiviisti päälle eikä sisältö päässyt valumaan ulos vaan kohosi "hyvin" kupeissaan. Helppoo.

Ohjeenmukainen taikinan paistuminen ei aivan täysin menny ku Strömsö:ssä ja uskoisin, että se kuuluisi nousta sen verran että molemmat puolet muotista täyttyy ja kypsänä olisi kokonainen pallero valmiina. Nooh ekkuyritys ja nää oli puolet siitä, joten pikkasen MacGyverii pöytään ja puolikkaat yhteen, no biggie. Yhteen puolikkaat sai helposti "liimattua" sulatetulla suklaalla jota tuli myös myöhemmin kuorrutteeksi. Annetaan suklaan hieman jähmettyä ja voilá we have full ballero. Sit vaan tikkua palleron kylkeen ja kaverit hetkeksi jääkaappiin jäähylle. 

Cake pops taikinan valmistukseen on yhtä monta versiota kuin on makuvaihtoehtojakin eli loputon määrä ideoita millä läträtä. Pakkauksen mukana tuli englanninkielinen taikinaohje, mutta uteliaisuudesta joutu kahlaan nettiä läpi, et mitä muita versioita ois tarjolla ja niitähän siis riitti huh huh. On näköjään olemassa niin sanotusti Cake Popsit ja sitten on myös Bake Popsit eli siis mitä mää nyt tein oli näitä Bake Popsei, jotka on paistettuja mini "kakkuja" ja sitten on noi Cake Popsit jotka on taas tehty murennetusta kakku- tai muffinssi  pohjasta, johon sitte lisätään sekaan esim. voita, tuorejuustoa tai jotain muuta kuorrutetta sitomaan massaa, josta sitten käsin pyöritellään pyöreit palloi, jotenki näin mää sen ymmärsin. No keskitymmä nyt valmistamaan ne paistaen tuolla Bake Pops tavalla, josta tulee sit näitä Cake Popsei, ristus sentään :D

Kuorrutusta lisättäessä kannattaa kaikki laittaa melko valmiiksi, ettei mee ihan sotkemiseks. Sulata suklaat vesihauteessa, (suklaa kannattaa pitää myös kuorrutusvaiheessa edelleen vesihauteessa ettei se jähmety liikaa ), heitä nonparellit yms. härpäkkeet omiin kuppeihin odotteleen. Itse käytin tähän ensikokeiluun ihan perus Fazerin maitosuklaata ja jotain nonparellei mitä kaapista nyt sattui löytyyn. Ennen kuorrutus/koristeluvaihetta kannattaa duunaa myös jonkinlainen "teline", johon valmiit kakkutikkarit tökkäät pystyyn. Kätevin ois varmaan pala styroksia, mutta kyl tollaseen pieneen pahviboksiinki ne saa pystyyn kun vähän alustaa sitä rei'illä jossa ne pönöttää sitten sopivasti koskematta toisiinsa.

Kuorrutus vaihtoehtojahan sitten piisaa, esimerkiksi tuolta Bake & Party -myymälästä löytyy laaja kirjo erilaisia ja erivärisiä Candy Melts suklaita jotka soveltuu varsin hyvin tuohon kuorruttamiseen, paremmin kuin kaupan perus suklaa. Ei muuta kuin mielikuvitukselle avoimien ovien päivää kehiin ja koristeleen. Tällaset kakkutikkarit soveltuu hyvin esim. lastenjuhliin tai muihin pippaloihin, jossa pienet naposteltavat on kuumaa valuuttaa ja ne myös näyttää hauskoilta.

Lopussa vielä tuo taikinaohje kyseisiin herkkuihin, mutta tähän voi kyllä käyttää oikeastaan mitä tahansa uunissa kohoavaa kakkupohja- tai muffinsiohjetta, koska samalla lailla ne tuolla muotissa kypsyy ja kohoaa pyöreään muotoonsa ja silloinhan siinä vasta makua onkin. Päässä heräilikin jo se ajatus että seuraavaksi teen kyllä perus N.Y Cheesecake juustokakkupohjan ja scooppaan siitä sopivat pallerot ja niihin sitte kuorrutus päälle. HERKKUÖVERI ALARM. Ei muuta ku testaileen. 

CAKE POPS TAIKINAOHJE 

(tuli kakkumuotin mukana)

112 g sokeria

112 g voita

112 g vehnäjauhoja

3 munaa

Sekoita ainekset keskenään vatkaimella kuohkeaksi taikinaksi. Kaada taikina muotteihin.

Paista 180'c asteessa n. 20 minuuttia.

Poista muotin yläosa ja anna jäähtyä hyvin.

Kun kakut on jäähtyneet kippaan ne ulos muotista ja mikäli pallerot ovat jääneet vajaiksi muodoltaan, leikkaa ylimääräinen osa pois jotta saat niistä tasaisia puolikkaita, jotka voit myöhemmin liittää toisiinsa kuorrutteella.

P.s Lisäsin itse vielä tuohon taikinan sekaan ennen paistamista suklaasattumia paloittelemalla suklaalevystä veitsellä sopivan kokoisia paloja taikinan sekaan. Näin taikinasta sai hieman kosteamman ja lisää makua. Suklaanhan taas voi korvata vaikka pähkinöillä tai jollain muulla rouheella jne. up to you.

Se toisenlainen tapa valmistaa näitä Cake Popseja löytyy vaikka täältä  Tuohikontti-blogista, jossa oli myös hauskoja kakkutikkareiden koristeluideoita. 
Chekauta sekin haltuun.

Translation:

Cake Pops tryout. Sweeeet.