Pizzaperjantai.

Viikonloppua pöytään ja vähän suolasta sen kylkeen. Sain muutama kuukausi sitten Instagramin kautta eräältä kulinaristilta pizzaohjeen, kun ihastelin hänen luomuksiaan ja kyselin millaista ohjetta hän taikinaan käyttää. No nytpä sitte tuli ohje testattua ja hyvin näytti onnistuvan. Pizzataikinoissa kuten leivissäkin, haaveena on aina onnistua valmistaa se muhkeasti kohonnut, rapeareunainen pizza, joten man's gotta do what a man's gotta do.

Alkuperäisessä taikinaohjeessa käytettiin italialaisia jauhoja nimeltä Molino Caputo Tipo 00 sekä perus kuivahiivaa, mutta itse suosin tuorehiivaa ja hapanjuuren käyttöä, joten kokeilin tehdä pohjan käyttäen molempia. Jauhot jota käytin oli Malmgårdin sihti vehnäjauhoa. Hapanjuuresta taikina saa makua ja luonnetta, tuorehiiva hoitaa kohottamisen, kuten tietty myös hapanjuurikin. Taikinan voi tietysti tehdä ilman hapanjuurtakin, mikäli sitä ei kotona satu kaapissa muhimaan. Tässä tapauksessa halusin kokeilla ihan mielenkiinnosta miten juuri vaikuttaa taikinan makuun ja kohoamiseen.

MUHKEA PIZZATAIKINA ( 3 pizzapohjaa)

• 500 g vehnäjauhoja (mieluiten luomua)

• 325 g vettä

• 10   g merisuolaa

• 7     g tuorehiivaa

• 50   g aktiivista hapanjuurta

• 10   g oliviiöljyä

- Sekoita kaikki ainekset keskenään, paitsi suola.

- Suosittelen käyttämään yleiskonetta. Sekoita taikinaa 2 minuuttia hitaalla nopeudella, kunnes taikina irtoaa hyvin kulhon reunoilta.

- Anna taikinan levätä kulhossa 10 minuuttia, jotta jauhot saavat imeä nesteen rauhassa itseensä.

- Lisää suola

- Sekoita 5 minuuttia keskinopeudella ja sen jälkeen vielä 2 minuuttia hitaalla nopeudella.

- Taikinan oikeanlaisen sitkon valmistumisaika riippuu paljon yleiskoneesta tai jauhoista, joten välillä kannattaa kokeilla aivan käsin taikinan elastisuutta ja ottaa siihen sormituntumaa. Itse testaan taikinaa siten, että otan sitä käsiin ja venytän ohuelti nähdäkseni "joustaako" taikina hyvin ilman ettei se repeä.

- Mikäli taikina irtoaa hyvin kulhosta ja näyttää sileältä sekä notkealta, muotoile se pyöreäksi palloksi ja siirrä taikina kevyesti öljyttyyn kulhoon. Suojaa kulho kannella tai tuorekelmulla.

- Anna levätä lämpimässä paikassa noin 1½ - 2 tuntia tai kunnes se on kooltaan kaksinkertainen.

- Flipauta kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se haluamaasi osiin. 

Itse tein taikinasta 3 pitsaa, jotka oli aika hyvän kokoisia, mutta voihan siitä tehdä vaikka kaksi todella muhevaa perhepitsaa jos uunissa riittää leveyttä.

- Pyöritä taikinapalat pyöreiksi, sileiksi palloiksi, heitä jauhoja päälle ja laita kohoamaan sivuun vielä noin tunniksi. Peitä taikinapallot joko liinalla tai tuorekelmulla, jotta pallot eivät pääse kuivumaan kohoamisen aikana.

- Laita uuni lämpiämään 250'C ja mikäli sinulla on leivinkivi käytössä, niin se myös uuniin kuumenemaan. Voit käyttää kiven sijasta myös uuninpeltiä siten, että laitat sen uuniin lämpenemään ja uunin ollessa hot as hell, flippaat pitsan leivinpaperin kanssa pellille. Kuuma leivinkivi tai pelti antaa pizzapohjalle hyvän potkun kohoamisessa ja rapeat reunat.

- Pyöräytä pizzapohjat ja heitä lisukkeet päälle, paista about 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä. 

Buon appetito!

Vinkkendaali! Ohessa on hyvät videot leipuri Martin Johanssonilta, kuinka pyöritellä pizzataikinat palloiksi, sekä kuinka muotoilla itse pizza. Tsekkaa.

                                       

                                       

Long story short:

Weekend is here, baking some pizza and it was good. Five enthusiastic thumbs up.

Ruisleipä. Leipomisen pitkä oppimäärä.

Leipiä leiponeena, ruisleipä tuntuu olevan aina astetta haasteellisempi homma. Taikina kaikessa karheudessaan, ruisjuurella leivottuna antaa hommaan oman pikantin haasteensa, varsinkin kun leipä ei kokonaisuudessaan aivan yhdessä päivässä valmistu. No tuossapa taas viime viikolla kikkailin taikinajuurieni kanssa. Juurten kanssa duunailu on hauskaa mutta semisti loputon suo, yrittäessä löytää optimaalista tai oikeaoppista tapaa ruokkia ja säilyttää juuria, niin että ne ei kuolis. No eläväisinä ne saa aika hyvin pidettyä aktiivisella leipomisella jolloin "kaverit" ei pääse nahistuun jääkaapissa ja pysyvät pulleina.

Netissä yhtenä päivänä kahlasin läpi sivustoja ja löysin monenmoista tapaa toimia ja tässä oli yksi versio "herätellä" juuri jääkaappisäilytyksestä aktiiviseen leivontavalmiuteen. Videolta saa hyvin selkeästi idean juuren ruokintaan ja herättelyyn leivontaa varten. Noh parinpäivän huoneenlämpösen herättelyn jälkeen ruisjuuri on reippaimmillaan ja valmiina työhön. Ruisjauhoina käytän Malmgårdin kokojyväistä luomu ruisjauhoa, joita taannoin hordasin jauhoreissulla Malgårdista. Sanottakoon että ruisleivän tekeminen ei kyllä todellakaan ole se nopein "pyöräytänpä tässä leivän illaksi"-tyyppinen kaveri.

Ensin on tuo ruisjuuri ja sitten esitaikinan nouseminen ja sitten vasta itse taikina ja sekin lepäilee parisen tuntia ennen paistoa tai halutessa läpi yön jääkaapissa. Sanottaenkin on selvää että kerralla kannattaa pyöräyttää sitten useampi ruisleipä pöytään...koska se on niin pirun hyvää :)

"harrastelijakollega" oli testannut pitempiä lepoaikoja esitaikinalle, 24h sekä 36h, itellä ruistaikinat on ollut alle 24h kohoamassa, joten päätin testaa nyt et josko reilusti pitempi aika antais leivälle tarpeeksi potkua kohoamiseen. Loppujen lopuks esitaikina pötkötteli sopivan lämpimässä 48h ja näytti voivan erittäin pulleasti kun sen sunnuntaina korkkasin.

Sit vaan itse taikinan kimppuun...siinä vaiheessa ku leivät oli jo uunissa tajusin et juu ois varmaan voinu ottaa pari kuvaa esitaikinasta sekä työstövaiheestakin, mutta eipä muistanu kun viimein sain leivät uuniin, niin tältä ne näytti hetken paistuttuaan. Huomattavasti paremmin kohonneena mitä aiempiin tekeleisiin vertaa.

Uunissa reilu tunti 200'c asteessa ja vähän sormituntumalla pohjaa kopautellen leivät alkoi oleen valmista poikaa pöydälle jäähtymään.

Tietenkään ei malta odottaa että leivät jäähtyis kokonaan, joten viipaleiks vaan, voita päälle ja lasi kylmää maitoa kylkeen. Täydellistä.

Mikäli alkoi ruishammasta kolottaan, niin ohjeen leipien valmistamiseen löydät täältä.

Long story short:

Baking some ryebread by using my own sourdough. It's tricky job, but really rewarding and good.

Ravintolapäivä: Räksyttävät Rakit, toinen kerta toden sanoo.

Viikonloppu tuli ja meni, mutta mikä parasta niin sunnuntaina 18.8 oli jälleen Ravintolapäivä. Viime Ravintolapäivänä kävimme korkkaan tuttavien pizzapaikan Käpylässä ja koska edellisestä  herkuttelusta on jo liian pitkä aika, oli korkea aika käydä herkistään makunystyrät uudelleen Räksyttävien Rakkien pizzakeitaassa.

Koko edellisen viikon oli ollut melkoisen epävakaata säätä ja välistä tuntuki, että saman tien kun festivaalit ja muut kesäiset tapahtumat tulivat tiensä päähän, viimeisenä viimeviikkoinen Flow festivaali, niin synkän pilviset ja sateiset päivät ottavat vallan syksyn lähestyessä...*kylmät väreet*. No onneks kuitenki viikonloppu oli aurinkoinen ja sunnuntai pisti parastaan mukavan helteisenä päivänä kulinaristisille reippailuille. 

Edellisestä Ravintolapäivästä oppineena ja viisaampana, Räksyttävien Rakkien henkilökunta oli tehnyt ennakkovarausjärjestelmän, jonne pystyi nopeimmat kätevästi varaan kellonajan ruokailulle sekä valitseen syötävät herkut. Kuulin myöhemmin että ennakkovarauksia oli tullut päivälle 60 ja yhdessä varauksessa oli aina about 1-4 pizzaa, toisin sanoen hommaa riitti. Varausjärjestelmä varmasti helpotti jossakin määrin niin leipuria kuin pizzannälkäisiä asiakkaitakin, eikä levotonta kaaosta päässyt kehkeytymään...  niin ainakin uskon :)  

Sinänsä pieni odottelu kuuluu mun mielestä koko Ravintolapäivän mentaliteettiin, koska ei oltu kuitenkaan missään drive-in Mäkissä syömässä. Ja mikäs siinä oli ollessa, aurinko paistoi ja neljän karvakuonon mäyräkoirajengi ylläpiti viihdyttävää jöötä pitkin pihaa ihmisten keskellä. 

Pizzoja odotellessa oli hyvin aikaa käydä morjestaan itse pizzamestaria  Harria, jonka hallittu kaaos keittiössä näytti hyvinkin tutulta viime kerrasta. Voin kuvitella, että pizza tuoksuu vanhassa puutalossa vielä viikkojenki kuluttua Ravintolapäivästä, sen verran niitä oli siellä jo leivottu siihen mennessä. Keittiössä oli kunnon tekemisen meininki, hatun nostoa ja kättä ilimaan jauhomaakarille sekä koko Räksyttävien Rakkien posselle hienosta sunnuntaipäivän kattauksesta jälleen kerran. ♥

Ja eiku syämään. Bon appétit.

Tsekauta myös aiempi juttu: 

Ravintolapäivä Räksyttävät Rakit

Translation: 

Last sunday was Restaurant Day and we revisited at our friends pizza place, Restaurant Barking Dogs.

Ravintolapäivä. Pizzapaikka Räksyttävät Rakit.

Aurinkoista viikonloppua ilmoilla ja lauantaina oli jälleen taas tuo makumatkojen mahtava aktiviteetti- ja  herkutteluhetki eli Ravintolapäivä. Me lähdettiin pyörähtään tuttavaperheen luona Käpylässä, jossa sijaitsi kahden perheen asuttama idyllinen puutalo ja Ravintola Räksyttävät Rakit-niminen kattaus. Talon toisen perheen jauhopeukalo Chef Harri pyöräytteli tarjolle viisi erilaista pizzaa nautittavaksi. 

Pizzat maksoivat 8€:a tsipale ja siihen viel limu kylkeen yhteishintaan 10€:a, mikä oli kyllä aika sopiva hinta, varsinkin kun itse harrasteleipojana arvostan kotona käsinleivottuja tuotteita oli se sitten pizzaa, leipiä tai muita herkkuja. Muut talon asukkaat toimivat tilausten ottajina sekä tarjoilijoina, vilkkaasta ruokailijoiden määrästä johtuen tapahtuma piti varmasti kaikki kiireisenä pitkin päivää.

Talon symppikset, nelijalkaiset pihaportsarit aka pikkuhodarit eli kääpiömäyräkoirat Mauri, Urho, Sohvi ja Nukka "toivottivat" nälkäiset pizzanystävät tervetulleeksi nelihenkisellä koirakuorolla ja pitivät jöötä yllä tasaisin väliajoin :D Samalla nämä lowrider hodarit pitivät myös huolen siitä, että muruakaan ei jäänyt huomaamatta maahan tippuessaan. Siisteys onpi ilomme ja hodarilauma muisti myös hyvin ylläpitää Ravintopäivänsä nimeä. Vuh!

Vaikean valinnan jälkeen pizzat on tilattu ja nyt vaan odotteleen vesi kielellä. Siinä odotellessa käväisin morjestaan itse pizzamestaria, joka hääräsi kuumassa keittiössä tilausten parissa.  Hyvännäköistä settiä oli kyllä tulossa, itsetehdyt, kimmoisan ilmavat pizzataikinat lepäilivät jonossa parempiin suihin. Pizzatilauksissa riitti hommaa, joten jätin leipurin työn pariin ja läksin kuvaileen muita spotteja. 

Siinä oli varmasti lähiseudun naapureilla huuleen puremista, kun näiden pizzojen tuoksut leijailivat ympäri aluetta, toivottavasti asukkaat kävivät päästämässä itsensä pahasta ja nauttivat herkulliset suolapalat suihinsa.

Pizzaleipurin vaimolla oli ehkä kesän pirtein ja suloisin auto. Vanha herra Fiat 600 paistatteli auringossa lauantaisena kesäpäivänä aivan talon juurella. Tämä punainen chilipippuri kääntää varmasti sympaattisuudellaan päitä, kun se kaupunkikuvassa huristelee eteenpäin :) ♡

Tovin odottelun jälkeen saimme omat pizzamme pöytään ja täytyy kyllä hehkuttaa että oli odottamisen arvoista. Todella maukas ja rapea pizzapohja herkullisilla täytteillä. Itse valitsin Vegen jossa oli täytteenä paahdettua munakoisoa, artisokkaa, mozzarellaa, oliiveja. Waiffini otti Parman jossa taasen oli parmakinkkua, mozzarellaa, parmesaania. Melkonen makumatka oli valmiina lähtöön, nyt syödään nauttien ja hartaasti eli hidas vartti, ai että tällasen tilaisin saman tien uudelleen.

Isot kiitokset koko talon väelle Villa Viineriin kestinnästä ja leipurille hatunnostoa ilmaan. Toivottavasti päivästä jäi hyvä maku suuhun ja lisää ravintolapäiviä olisi tulossa. Jäämme vesi kielellä odotteleen seuraavaa Ravintolapäivää. Nam nam.

Translation:

Once again Restaurant Day is here and we went visit to friends pizza place. Pizzaheaven.

Sunnuntaisafkailut

Sunnuntain sohvakoomassa tarvii nostaa hieman suolaleveleitä kohilleen. Kätevä waiffini pyöräytti Tomaatti-vuohenjuustokeittoa pöytään. Pari päivää sitte leipomani Brunkanin vaalea leipä komppas täydellisti keiton kaverina, paahtimen kautta rapiaks ja eiku syömään. Toimii.

Tomaatti-vuohenjuustokeitto

1 tlk (500g) paseerattua tomaattia

6 kpl (500g) tomaattia

1 pkt (200g) vuohenjuustoa

1dl ruokakermaa

1/2 tl suolaa, mustapippuria, sokeria

• Kiehauta kattilassa paseerattu tomaatti. 

• Lohko tomaatit, lisää keittoon ja anna kiehua noin 5 minuuttia niin, että tomaatit hieman kypsyvät. 

• Paloittele vuohenjuusto, lisää ne keittoon ja keitä vielä noin 5 minuuttia.

• Viimeistele kermalla, suolalla ja mustapippurilla. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Hienonna pinnalle tuoretta basilikaa ja nauti.

Translation: 

Tomato-goat cheese soup with slice of Brunkan's white bread. Works like charm. 

Yrtittänyttä ei laiteta, Herbie 23.

Urbaanin betoniviidakon kerrostaloasukkeina sitä jää usein kaipaamaan omaa pihaa ja kasvimaata, jossa sais kädet mullassa möyrii maata ja ajanmittaa nauttia oman työn tuloksista. No tietty pääkaupunkiseudulla ois mahdollisuus hankkia myös pikku pläntti maata esim. siirtolapuutarhasta, mutta se taas menee jo vähän säätämiseksi ja tuskin on kovin halpaa hommaa. 

Pari vuotta sitte tuli hankittua sisätiloissa yrttien ja salaattien kasvatukseen, "kaupunkiviljelyyn" soveltuva Herbie 23:n. Kyseistä vesiviljely-teknologiaan pohjautuvaa laitetta myy IndoorGarden. Perus karvalakkiviherpeukalona on tullu kokeiltua kaikenmaailman ikkunaruukkuja ja sovelluksia melko huonoin kasvatustuloksin, johtuen ehkä suurimmalta osin Suomen lyhykäisestä kesästä ja vähäisen valon puutteesta varsinkin talvisin tai jotain, no seli seli kiisseli eivätpä ole rehut häävisti kasvaneet kerrostalon ikkunalaudalla ei, kunnes talouteemme rantautui Herra Herbie 23.

Ensimmäisen kerran näin kyseisen vekottimen Habitare messuilla 2010 ja olin saman tien ihan myyty,  shut up and take my money-mentaliteetilla.

Viimein kun laite tuli markkinoille ja myöhemmin kotitalouteemme, on se ollutkin kovassa käytössä. Laitteen käyttäminen on helppoa kuin pyörällä ajo, kunhan ensin lukee käyttöohjeet ja sisäistää vesiviljelylaitteen toimintamekanismin.Laitteessa voi kasvattaa kasvit aivan siemenestä asti tai käyttää kaupasta saatavia yrtti- ja salaattiruukkuja. Helpoin tapa aloittaa on tietty tuo kaupan kautta kotikasvatukseen-optio. Nerokasta kaiken kaikkiaan, taloudellisesti sekä ekologisesti järkevää jälleenkäyttömentaliteettia.

IndoorGardenin sivuilla sanotaan, että Herbie 23:een mahtuu kerralla 2-6 kasvia.  Omakohtainen kokemus on, että kasveista riippuen olen laittanut siihen 3 tai 4 ruukkua, koska muuten herbaalit on aivan kuin sillit purkissa. Tällä hetkellä pidän siinä kolmea ruukkua, mikä on ihan jees kahden hengen tarpeisiin. Kahdessa ruukussa on basilikaa ja kolmannessa chili & paprika kollabo, mutta siitä lisää myöhemmin.

Basilikat senkun rehottaa, joten se ois varmaan peston paikka. Nips naps.

Ensimmäiset testirehut taisi olla basilikaa ja ruukkusalaattia ja hyvinhän ne lähti kasvamaan. Tässä kun laitetta on vuosien mittaan käyttänyt on huomannut, että parhaiten ainakin itellä siinä kasvaa basilika tai muut vastaavat yrtit, johtuen ehkä siitä että niitä ei käytä kerralla niin paljon kuin esim salaattia. Salaattia kun kerran ruukusta nykäsee vähän enemmän kuin pari lehtee, niin eipä siihen mitään jää jäljelle seuraavaa kertaa varten ja uusien salaatinlehtien kasvamista saaki sit odotella. 

Viimeisin yrttitesti lähti tuossa vuodenvaihteessa käyntiin, kun otin huvikseni salaattia tehdessäni paprikan sekä chilin siemenet kodasta talteen ja laitoin siemenet itämään. No pari päivää meni ja siemenet lähti itään, tämän jälkeen upotin versot multaan, laittaen ne pieneen kaupan muoviruukkuun joka oli jääny yli jostain salaatista. Ainoo kämmi tuli siinä vaihees ku laitoin versoja multaan, että en enää muistanu kuka oli mitäkin, joten siellä on nyt chiliä ja paprikaa sekasin kasvamassa, jännityksellä odotellaan sit et kumpi oli ensin muna vai kana.

Yksi versoista on ottanu rökälevoiton kasvussa ja kyykyttä muita versoja varjoonsa, that bastard. Nopeet syö hitaat.

Basilikasta sen verran, että se on kyllä osoittautunut hyväksi maustekasviksi. Se kasvaa melkoista vauhtia, joten kahdesta pensaasta voi vaivatta pyöräyttää aika ajoin kotitekoiset tuorepestot, joka maistuu kyllä aivan naurettavan hyvälle kaupan pestoihin verrattuna. Omat basilikat olen "jatkokasvattanut" kaupan basilikaruukuista, molemmat ovat nyt about puolen vuoden ikäisiä. Aikaisemmat kaverit oli jo yli vuoden ikäisiä, mutta joutuivat saattohoitoon pitkän lomareissun seurauksena. 

Pitkäikäisistä rehuista on siis mahdollista puhua ja jos miettii, että montako kertaa joutuisi kaupasta ostaan uuden yrttipuskan sitä tarvittaessa, nyt kun kotona on aina sitä valmiina poimittavaksi pöytään. Kyllähän siinä säästöä tulee ajanmittaan, olettaen tietysti että ruokaympyrääsi todella kuuluu myös jotain vihreää salaatin tapaista.

Mitä Herbie 23:n huoltamiseen ja ylläpitoon tulee, niin sekään ei liikoja vaadi. Vettä laitteeseen tulee lisätä riippuen kasvien janoisuudesta, itse lisään ehkä noin 5 päivän välein. Veden kulutusta on helppo seurata Herbien sisäkulmasta, jossa näkyy vedenpinnan korkeus. Koko laitteen kiertävä vesi tulee vaihtaa 3-4 viikon välein, ehkä aikaisemminkin jos vesi on todella sameaa tai multaista. Puhdistaminen on suht helppoa kun kaikki irralliset muoviosat voi laittaa astianpesukoneeseen jolloin tarvitsee puhdistaa vain itse "kaukalo" suit'sait se on siinä. Puhtaan veden vaihdon yhteydessä veteen kannattaa lisätä kasvuravinne joka antaa kasveille vedestä kaikki tarvittavat ravinteet ja potkua päivään :)

Toinen tärkeä osa vesiviljelutekniikan lisäksi kasvien kasvamiseen on oikeanlainen valo. Herbiessä on siis kasvislamppu joka tarjoaa kasveille oikeanlaisen valospektrin kasvuun. Mikäli ei halua joka välissä nykiä töpseliä seinästä, kannattaa tähän hommaan hankkia valoajastin. Esimerkiksi Clas Ohlsonilta löytyy suht halvalla. Itellä on tällanen digitaalinen miniajastin johon saa ajastettua vaikka jokaisen viikonpäivän erikseen.

Seuraavaksi olenkin poreillut, että mitähän kaikkea tällä voisi kasvattaa perusyrttien lisäksi? Miten olisi esim. pensasmustikka tai mansikka. Entä onnistuisiko karviaismarja tai jokin muu vielä eksoottisempi hedelmä kuten vaikka Goji-marja.   Hmm...

          Lähde ja kuvat: 

          IndoorGarden

          Clas Ohlson