2013/02/26

Shake 'n bake. Leipää juurista osa 2

Pari viikkoo sit lähettiin körötteleen viikonlopuksi ystävien luoksi Nokialle. Alunperin mun piti leipoa leipää tuoreeltaan tuliaisiksi mukaan, mut sit tuli pari muuttujaa ja olikin jo aika lähteä ajeleen Nokiaa kohti. Otamma taikinat mukaan, why not tuumasin ja sit vaan tavarat takakonttiin. Ajatus hyvä kymmenen, leipätaikinat oli sinänsä herkässä kohoamisen vaiheessa joten kuumotti vähän et liekkö nuo tykkää viileästä ja lässähtävä totaalisesti. No parin tunnin ajomatkan päätteeksi saavuttiin perille, kimpsut ja kampsut taikinoineen autosta ulos ja morjesta pöytään Nokiafolks. Päivä oli jo illan puolella, joten kokonaisvaltasta leivontaprojektia ei enää kannattanu alottaa, päätettii et paistetaan yks leipä nyt ja loput huomenna. 

Mukaan otin ruistaikinan ja vaaleamman vehnähapanjuureen leivotun leipätaikinan, Pain De Campagne Rustiquen. Ruistaikina näytti selvinneen matkasta ihan hyvin, mutta vaaleempi taikina ei ollu matkan aikana oikein kohonnut, joten jätettiin se yöksi kohoamaan toiveissa et jos aamulla ois paremmin. Nyt oliki sit hirveet haippifiilikset päällä sillä uuniin menevä ruisleipä oli ensimmäinen omaan ruisjuureen leivottu ruisleipä. Ikinä. Onnistuuko, millanen maku siinä on ja onko itse juuri ollut elossa alunperinkään. Panokset oli  korkealla.

Älä tule paha kakku tule hyvä kakku...
Reilun tunnin uunissa paistumisen jälkeen ruisleivän tuoksu täytti lämpimän keittiön, kellon ollessa jo lähempänä puoltayötä, no mikäs tässä viinii juodessa ja juorutessa ystävien seurassa. Kauheesta houkutuksesta huolimatta annettiin tuoreen ruisleivän hieman jäähdytellä ritilällä ennen ku isketään kimppuun ku sika limppuun. Joko nyt? Entäs nyt? No on se jo jäähtyny, ei yhtään mut fukit pakko päästä maistaan sitä.



Pinta näytti erittäin rapealta ja leivän pohjaa koputellessa kuului kumea saundi eli kypsältä kuulostaa. Nyssitä leipää pöytään näläkähän tässä jo on, kuolaki valuu suun pielest.



Leipuri saa kunnian korkkaa leivän ja  aina sen herkullisen ensimmäisen kanttipalan, maybe pari sen jälkeenki. Nyt täytyy sanoa että pientä ilonkyyneltä pukkas silmäkulmaan samalla kun tuoreen ruisleivän pölyttyneet makureseptorit käynnistyi suussa, sitten lapsuudenpäivien kun mummo oli leiponut oikeassa kiviuunissa tuoretta ruisleipää. Voi kauhia, en nyt liiottele ainakaan omia fiiliksiä mut aivan helevetin hyväähän se oli. Ei tämmöstä leipää oo ikinä saanu mistään kaupasta koskaan ja näin tuoreena. Ikinä. 
Maku oli mun mielestä oikeaoppisen ruisleivän maku, josta jäi sopivan hapan jälkimaku suuhun just sellanen oikee pureva ruis. Taikinajuuri siis toimii ja kohottaa leivän onnistuneesti, mahtavaa it's a alive. Pötsi pulleena, näillä eväillä on mukava mennä koisiin ja aamulla sit uutta leipää uuniin...zzZz zz.


Hyvää huomenta. Lauantaiaamu käyntiin, uuni kuumaks ja jauhot pöllyään. Yön aikana kohonneet taikinat oli elpyneet matkasta ja kohonneet jonkin verran. Sit vaan viillot leipien pintaan ja uuniin.

Ja tässä meillä onkin jo valmiina pyöreät leivät...




Paistetaan reilu tunti taas uunissa ja sit uutta leipää kehiin. Aamupalalla olikin leipää moneen lähtöön :) Vaaleampaan rustiikkisempaan leipään paistui hienosti kohotuskorissa tullut kuvio jauhoista sekä taikinaviillot. Ehkä pikkasen enemmän ois kyllä voinut kohota uunissa mutta annettakoon tämä anteeksi autossa matkustaneelle taikinalle.



Oikein maistuvaa ja  rapeakuorista leipää oli myös tämä tekele. Leivän sisuksen olis toivonu olevan hieman "ilmavampaa" mutta näillä puitteilla kelpaa, ihan hyvä ensikertalainen sanoisin. Vähän voita päälle ja itsetehtyä pestoa kylkeen niin johan maistui.


Nyt naatitaan, bon ape tits.



2013/02/24

Pakkaspäivä Tukholmassa

Viikonloppuna käytiin vaimon kaa pyörähtään päivä Tukholmassa "ilmasella" laivaristeilyllä, no ilmaseksihan se ei kyllä tuu kun syö ja juo ja ja ja...pakkohan se aika johonki on käyttää :)  eniveis Tukholmaan meren tuolle puolen. Näköjään ei oo liian pitkä aika edellisestä kerrasta laivalla, kun se laivameininki on vaan jotenkin niin puuduttavaa. Teinivuodet jo taakse jättäneenä, ei jaksa alkaa tinaan sitä viinaa ensimmäisenä laivaan astuttuaan ja sit krapuloissa lähtä aamulla  haahuileen Tukholman katuja, juu ei. Vähän rennosti murua rinnan alle buffetissa, viinii ja sit kylläisenä puhalteleen johonki laivan soffalle kuuntelemaan laivabaarin 90-luvulle jämähtänyttä soittolistaa. Hauskaa irtiottoa arjesta merellä, mutta sais siellä enemmän olla viihdettä matkustajille.

Tukholmassa tulee käytyä liian harvoin, vaikka se onkin suht lähellä. No onneks tällasia randomreissuja tulee välillä vastaan ja pääsee vaihtaan maisemaa muille maille. Päiväristeilyssä on sinänsä se huono puoli, että aika ei riitä suuriin shoppailukierroksiin Tukholman päässä, varsinkin kun siellä on käynyt niin harvakseen että ei muista missä mikäki liike sijaitsee. Kiertelyä helpotti hieman jo kotona netin kautta chekattujen myymälöiden sijainnit, joten let's go meininki päälle.



Omissa karttamerkinnöissä oli mm. Scotch & Sodan myymälä joka sijaitsi MOOD Stockholm-kauppakeskuksessa, Urban Outfitters Biblioteksgatanilla, sisustuskauppa DesingTorget Kungsgatanilla sekä Illums Bolighus Hamngatanilla. Waiffil oli taasen listassa Hollister, TopShop ja Monki jotka löytyi sopivasti kaikki yhden katon alta Gallerian -ostoskeskuksesta Hamngatanilla. Samaisessa ostoskeskuksessa olis kyllä ollut monta muutakin myymälää koluttavana mutta joku toinen kerta. Scotch & Sodan myymälä oli pullollaan uutta ja raikkaan väristä kesämallistoa, houkutuksia hyllyt täynnä, ainoo mikä puuttui oliki se ylimääränen riihikuiva lompakossa joten fiilistelyshoppailulla mennään.

Jotain kyl tarttu mukaankin Denim & Supply Ralph Lauren:n myymälästä jonne eksyin ihan sattumalta MOOD:in myymälöitä kierrellessäni. Siistin näköistä, kulutettuu ja vintage tyylistä relettä myymälän täydeltä, mutta aivan jäätävillä hinnoilla paitsi alehyllyllä jossa kaikki tuotteet olivat sopivasti 50-70% alessa. Sieltä löyty mun hetkellinen akilleen kantapää eli tämä  huikee lampaanvillanen neuletakki. Neuletakissa oli sopivasti vähän burgunginrusehtavaa kuviota beigenvihertävällä pohjalla, ai että tällä mennään kylmät talvipäivät ja myöhemmin kesäl viileet illat tuon tuosta. Satunnaisista löydöistä tulee kyl voittajafiilis :)

Toinen hauska löytö tuli vastaan SPITI -nimisessä sisustuskaupassa joka oli myös tuolla MOOD Stockholm kauppakeskuksessa. Myymälä muistutti tyyliltään ja tuotevalikoimaltaan hieman Peroban, Mokon ja Indiskan risteytykseltä, mutta hyvällä tavalla. Kaikenlaista sisustustavaraa matoista, isoihin vintagekaappeihin ja hyllyihin. Silmään osui kuitenkin vähän pienemmät tavarat, nimittäin puiset kirjaimet. Kirjaimet oli tehty vanhoista Sisilialaisista kalastajaveneiden puurungoista. Aakkosia oli joka lähtöön, mutta päädyttiin omiin nimikirjaimiin M ja L. Kirjaimet natsaa aika hyvin lahon rapistuneine maalinpintoineen meidän turkoosinsinisen puulipaston kanssa joten ne pääsee sen päälle.


Hektisen kaupparallin jälkeen, joutui lepuuttaan jalkoja ja tankkaan uutta virtaa. Siihen löytykin oikein hyvä ja mieluinen pysäkki nimeltään Bröd & Salt. Leipomomyymälä sijaitsi samaisessa MOOD Stockholm kauppakeskuksessa. Herkullisen näköisiä ja täyteläisiä leipäannoksia tuoreesta leivästä. Ei mitään nahistuneita kurkkuja tai vettyneitä juustoviipaleita, vaan ihanan rapeaa leipää tuoreilla täytteillä joita oli myös reilusti. Toimii 6-0.


Uteliaisuuttani kyselin myyjältä mistä he hankkivat leipänsä myymälään ja hän yllätyksekseni kertoi, että leivät tulevat heidän omasta lähileipomostaan jossa kaikki leivät valmistetaan aidosta hapanjuuresta. Siltä leivät myös maistuivat ja näyttivät rapeine paistopintoineen sekä leipiin tehtyjen paistoviiltojen pohjalta. Richard Bertinetin Leipää kirjassakin mainitaan, että jokainen leipuri tai leipomo tekee leipiinsä ns. "allekirjoituksen" omitakeisilla leipäviilloilla. Harmittavasti aika ei enään siinä vaiheessa päivää riittänyt satunnaiseen vierailuun leipomossa joten jääköön se seuraavaan kertaan. Ehkä he myyvät myös omaa hapanleipäjuurtaan asiakkaille, niin pääsis testaan sitäkin omassa keittiössä, nähtäväksi jää.

Nyt taas takaisin kotona soffalla matkasta väsähtäneenä, mutta yhtä reissua rikkaampana ja köyhempänä. Menkääs käymään makumatkalla. Adjöö.

                                 
Translation: 
Weekend in Stockholm. Shop till ya drop.

Lähde:

2013/02/21

Tää on mun juurille.


Keskiviikkona tuli pyörittyä keskustassa tuttavaperheen kanssa, jotka oli tullu käväsee päiväreissul Helsingin ytimessä Nokialt. Siinä sitte käytiin sisustuskauppoja ja  vaateliikkeitä puolivillasesti läpi, sinänsä hyvää päivitystä itellekki chekkaa kauppojen tarjontaa, mutta  miten se onkin aina et silloin kun on pää tyhjä ja mitään et oo ettimäs, nii löytää sit eniten kaikkee härpäkettä jota "vois tarvii". No tää löytö oli kyl sinänsä ajankohtanen et just tällasia olin kelaillu hankkivani noille leivän juurille säilytykseen. Sopivasti suljettavissa olevat ja tollaset a bit vanhan tyyliset pönöt, laitetaan pakettiin. Nää lasipurkit bongasin Peroba-nimisestä sisustuskaupasta Fredalla, olivat vielä -20% alennukses joten kymppihän riittää. Purkkeja oli myös muitakin kokoi. Nyt on uudet kodit nuorilla juurenaluilla, riehukohot villihiivat vaphaasti, tulkoho tuorehet tuoksut  :D



Kauppamaratoonipäivän päätteeks päätin viel hakee Kluuvin Maatilatorilta jauhotäydennystä kämpille seuraavaa leivontaa varten, mutta sitä ennen eksyttiin vielä Aleksanterinkadun Monkkiin ystävän toiveesta. Kyseisen vaateliike ei oo kyl yhtään mun makuun, mutta siinä odotellessa ja juorutessa niitä näitä, soi myymälässä taustamusiikkina letkeesti The Roots. Eipä oo tullu kuunneltua sitä pitkään pitkään aikaan ja hyvältähän se edelleen kuulosti. Leivänjuuret tykkää saletisti poreilla The Roots:n rytmeis, joten tää on mun juurille :)  One time, bla bla.   









2013/02/19

Linssin takaa, Polaroid.

Ennen tuota Polaroid haippia täytyy tässä pohjustaa omaa mielenkiintoani valokuvaamiseen. Tavallaan oon aina tykänny valokuvaamisesta jossakin formaatissa, oli se sitten ihan kuvallisen taiteen muodossa tai sit sitä ittiään eli click* click* click*....ja sit viel pari. Jossain vaiheessa vuosia taaksepäin ostin kaverin suosituksesta ensimmäiseksi kamerakseni Canonin Powershot G9:n. Kameran hankinta itsessään oli jo kauhee prosessi et millane ja mikä ois hyvä niinku yleensä peruskameraks, enkä vielä siinä vaiheessa ajatellu ihan järkkäriä ostaa. G9:n oli sopivan kompakti mukaan reissuun ja laukkuun, sellanen "jämerämpi" pokkari voisko sanoo. Tällä kameralla tuli sit porskuteltua pari vuotta.




Nooh, nälkä kasvaa syödes ja mielenkiinto kuvaamiseen vähitellen kasvoi. Työn ohella muodin parissa, tuli visualistina käytettyä työkaverin vanhempaa Canonin digijärkkäriä, olikohan se EOS 1100D-malli en muista yhtää. Eniveis sillä kuvaaminen oli niiiiiiin paljon tarkempaa, kuvien värimaailma ja kaikki kameran antamat mahdollisuudet löi saman tien kotipesälle koko joukkueen. Tarvin digijärkkärin, ei voi mitään. 

No niin sit alkoi taas sama vekslaaminen ja analysointi et mikä ja millanen malli ois hyvä, ei liian kallis, mut sellane joka kestää malliltaan ja kameran runko on "päivitettävissä" vaikka uusilla objektiiveilla tms. härpäkkeillä. Canon:ia jo käyttäneenä valinta kääntyi tietenkin sitte Canonin järjestelmäkameroihin ja lopullinen malli oli Canonin EOS 600D. Kamerasta oon tykänny kyl koko rahan edestä ja vähitellen oppinu kuvaamisen myötä käyttään sitä ja saanut "silmää" kuvattaviin aiheisiin.... kai, ehkä, no noi nyt on tollasia. :) 



Very loong stoori is still loong stoori, eli nyt on sit kuvailtu harrastusmielessä niitä näitä oksan päitä jo jonkin aikaa, kunnes sit eräänä kauniina päivänä valokuvaushommia työkseen duunaileva kaverini läsäytti sit vanhan kunnon Polaroidin pöytään. Oh snap! Retrofläshbäk vintage cha-ching whattafuuk. Näistä Instant-kameroiden supertyylikkäistä retromestareista olin lukenu satunnaisesti muotilehdistä ja mistä milloinkin, noteeraamatta niitä sen suuremmin, jotenkin ajatellen niiden olevan mun ulottumattomissa hinnaltaan tai jotain. "Aivan sairaan hieno", olin samantien totaalisen myyty. Polaroid-kameroiden yksinkertaisen analoginen kuvausjärjestelmä, kaikkine vipstaakkeleineen ja taittuvine osineen lumos saman tien, pakkohan tällanen on saada. Kamera on melko minimalistinen malliltaan verrattuna nykypäivän kameroihin, mutta pitää sisällään kyllä tekniikassaan melkoista valokuvaamisen vallankumousta.

Suomessa näitä vanhoja filmikameroita saattaa satunnaisesti bongata vaikka kirppiksiltä. Pölyttyneinä, laatikon pohjille unohtuneet nostalgiapommit ovat parhaita löytöjä ja ainakaan kaikki myyjät eivät niiden todellista arvoa edes tiedä. Hyvällä tuurilla saattaa saada hyväkuntoisen kameran alle 10€:lla, tyyliin "vie pois". Naama peruslukemille ja tingataan viel vähän ku tää on nii "kulahtanut" ja kaikkee u know perus venäjämeininkii.

Jos ei natsaa lokaalit kirpputorit, niin onneksi meillä on internetin ihmeellinen Mr.eBay ja johan alkaa lyyti kirjottaan. Siellä tarjonta on melkoinen kuten myös hintahaitari. Hinnat hyppivät kameroiden kunnosta ja mallista riippuen $10-500 dollarista ja siitä ylöspäin maan ja taivaan väliltä. Ainakin tällä hetkellä kameroita saa melkoisen edullisesti ku jaksaa vähän metsästää esimerkiksi eBay:n sivuilla ja tutkia myytävien kameroiden valikoimaa. Oli hinta mikä tahansa kun puhutaan näin vanhoista kameroista ei toimivuus ole lainkaan taattu, se on arpapeliä parhaimmillaan, vaikka myyjät lupailee niitä näitä. Harvoja myynnissä olevien Polaroid-kameroiden toimivuutta on edes testattu sen suuremmin kameran filmien/virtalähteen puuttuessa (...siitä myöhemmin) ja näin ollen niitä myydäänki monesti  vain ulkoisten kuntoarvioiden mukaan. Linssi ehjä, kohdistin ok, ei naarmuja jne. pintapuolisesti hyväkuntoinen. Osta.

Ensimmäinen Polaroid kameramallini oli siis alla oleva Polaroid SX-70 Alpha 1 jonka voitin eräästä eBayn huudosta hintaan $44.00 ei siis paha euroissa vajaat 32€:a ja postikulut kuului hintaan. Kamera oli voisiko sanoa priimaa kamaa, ei naarmuja linssissä tai rungossa suuria kulumisen merkkejä, pintanahka oli hyvin säilynyt liimauksissaan vaikka puhutaan kymmeniä vuosia vanhasta kamerasta eli todella hyvin säilynyt yksilö.


Polaroid SX-70 on kuin kameroiden Transformers auetessaan litteästä muodostaan kuvausasentoon.

Ostamani kamera oli ollut naispuolisen myyjän isän kamera joskus hänen nuoruudessa ja siis nyt puhutaan myyjästä joka itse oli joku 45-vuotias mamma Philadelphiasta ja kamera toimi silti kuin uusi. Kysyn vaan moniko nykypäivän kamera vielä toimis? Mukana tuli alkuperäinen nahkanen kantolaukku ja pari vajaata kertäkäyttö-salamaa sekä ohjekirja. Kauheet nostalgiafiilikset nousee pintaan, vanha maailmaa nähnyt kamera saa uuden elämän ja uudet kuvauskohteet, aivan mahtavaa nyt sit vaan kuvaamaan...hmmm nii mites se filmi?

Virallinen Polaroid-filmin valmistus loppui vuonna 2008, ja elettiin jo vuotta 2011 :( nööööyyyyy...eheei älä itke ruma lapsi, nou hätä. Entisen Polaroid yrityksen 10  intohimoista valokuvaamisen veteraanimestaria päätti yhteistuumin, ettei tuo legendaarinen filmimuoto voi tulla tiensä päähän ja aloittivat vuonna 2009 filmin uudelleen valmistamisen, hankkimalla jo melkein tuhoon tuomitut, ainutlaatuiset tehdaskoneet itselleen ja aloittaen uudelleen polaroid filmien kehittämisen. Näin alkoi The Impossible Project.


Vuonna 2010 julkaistiin markkinoille sitten ensimmäiset uudet instant-filmit PX 100 ja PX 600 Silver Shade. Loppu onkin historiaa tai sanoisinko paremmin mullistavaa uutta retroa. Nyt vuosien kuluessa The Impossible Projectin porukka on herkeämättä kehittänyt uusia, vakaampia ja parempia Polaroid-filmejä ja joka nyttemmin kymmenien eri filmityyppimalli  julkaisujen jälkeen on viimein päässyt sille asteelle, että kuvien värit ja filmi on hyvälaatuista. Syksyllä 2012 he julkaisivat myyntiin viimeisimmät Polaroid filmityypit PX 70- ja PX 680 Color Protection, joiden pitäisi olla tähän mennessä vakaimpia väreiltään ja kuvalaadultaan. Itse en ole vielä päässyt tätä uusinta filmityyppiä kokeillut, vaan jääkaapissa lojuu pari pakettia edellisiä versioita odottelemassa hyviä Polaroid sessioita. Jääkaapissa? Luit oikein, sillä filmien pitemmän säilyvyyden kannalta niitä on hyvä säilyttää viileässä. Siinä vaiheessa ku ruoka on loppu kaapista ja siellä ei pala kuin valo, saattaa meidän taloudessa siellä vielä lojua pari pakettia Polaroid filmejä. :) 



Noista filmeistä pitää vielä sen verran mainita, että mitään halpaa hommaa tämä valokuvaamisen retroilu ei todellakaan ole. Yksi Instant-filmikasetti sisältää 8 kuvaa sekä  kameran virtalähteenä toimivan lithiumpariston. Yksi tällainen filmipaketti maksaa esim. Impossiblen nettikaupassa 20€, kolme pakettia 57€ ja viiden filmipaketin setti 92€. Joitakin eroavaisuuksia hinnoissa voi olla riippuen erilaisesta filmistä tai jos se on vaikka vanhempaa mallia. Itse tilaan kaikki filmit suoraan The Impossible Projectin omasta nettikaupasta, jossa hinnat on loppujen lopuksi edullisimmat verrattuna esim. Suomen jälleenmyyjiin jotka ottaa hinnoittelullaan vielä kermat päältä. Suosittelen kimppaostoja kaverin kanssa, jolloin postikulut tulee myös halvemmiksi per naama. Kerralla kannattaa ostaa filmejä reilumpi setti, niin ei tarvi joka välissä tilata lisää. 

Silloin tällöin tuolla nettikaupassa on myös hyviä tarjouksia vanhemman "generaation" filmipaketeista, jolloin filmien hinta on huomattavasti alhaisempi ja yhdelle kuvallekkaan ei tule niin jäätävää kappalehintaa kuvia räpsiessään. Eihän sitä näin sais ajatella, mutta jos filmissä on 8 kuvaa ja niistä puolet sattuu menee viturallee niin kyllä vähän sylettää.

Kaik män jo, räpsitty muistoiksi.

Instant-filmeissä on toden totta eroja, sen on tässä ajan mittaa huomannut kun niitä kuvia on räpsiny. Tietenkin filmit on kehittyneet koko ajan paremmiksi ja uusin Impossible Projectin instant-filmi on jo laadultaan niin vakaata, ettei joka toinen kuva mene täysin pilalle kehittyessään valmiiksi. Se mikä Polaroidilla kuvaamisesta tekee mielenkiintoista, on se miten kuvien värit elää ja jokainen kuva on ainutlaatuinen. Se onko lämpötila vaikka ulkona kuvatessa lämmin tai kylmä vaikuttaa valtavasti kuvan valmistumiseen ja sen lopullisiin väreihin. Optimaaliseksi kuvauslämpötilaksi ilmoitetaan +13-28'C astetta. Suomioloissa pukkaa vaan tuo lämpötila oleen vaihtevaa sorttia, joten kannattaa heti kuvan oton jälkeen laittaa filmi valolta suojattuna vaikka rintataskuun kehittymään jossa on lämpimämpää, aika koomista. 

Muistoja jotka säilyy

Kun The Impossible Project alkoi uudelleen kehittämään Polaroid filmien monimutkaista valmistusta, olivat uudet filmit erittäin herkkiä valolle heti kuvan ottamisen jälkeen. Kuvat ylivaloittuivat samantien, jos niitä ei suojannut kämmenellä tai jollain pahvinpalalla.Aikamoista säätämistä vois sanoo, mutta onneks kameraan sai myöhemmin ostettua "filmisuojan" joka suojasi kuvaa valolta juuri ne kriittiset ensimmäiset sekunnit.


Ei oo helppoo ei, mietin mielessäni :) samalla kun joku vieressä  räpsäsee vaikka iPhonen Hipstamatic-appsilla "polaroid" kuvia tuon tuosta, mutta se ei ookkaa se pointti oikealla Polaroidilla kuvatessa. Siinä on fiilistä ja tunnelmaa, kuumottavaa odottamista että millanen kuva sieltä nyt kehittyy ja kun kuva on viimein valmis, niin sulla on fyysinen kuva kädessä siitä hetkestä, ei mitään digishaibaa joka unohtuu kännykän syövereihin. Nykypäivänä valokuvaaminen ja kuvien tallentaminen on niin helppoo ja uudelleen muokattavissa samantien, et Polaroidilla kuvatessa tulee näytettyä keskifinkkaa nykytekniikalle. Se on vähän sama kuin et tykkään liikkua autolla, mutta kävellen näkee enemmän.

Polaroid-kameroiden lisäosista puhuttaessa, kaikenlaista härpäkettä löytyy jos jonkinmoista. Tämän vanhan setin löysin myöskin eBays:stä hieman myöhemmin. Koko setti oli alkuperäisessä laatikossa ja erittäin hyvässä kunnossa kaikkine tarvikkeineen. Kitistä löytyy salamalle tarkoitettu suoja joka pehmentää salaman kirkkautta, tripod tuki kameratelinettä varten, joka on sopiva myös nykypäivän telineisiin. Lisäksi noin 30cm pituinen "kaukolaukaisin" :D sekä makrokuville tarkoitettu suurentava linssi ja valosuoja. Aikamoista. Kaikki lisäosat natsaa SX-70 mallin kameroihin ja toimii edelleen. Sanoisin että keräilyharvinaisuuksiin menee ainakin omalla kohdalla tämä setti.


Tässä toinen myöhempi eBay ostokseni, Polaroid SX-70 Sonar Onestep. Tämä kamera oli taas aiempaa SX-70 mallia edistyksellisempi, sillä siinä oli automaattinen tarkennus. Simppelisti kameran tekniikkaa selitettäen: kameran tarkennusta painettaessa kameran päällä olevasta yksiköstä lähti "kaiku" kuvattavaan kohteeseen ja sen jälkeen se heijastui takaisin kameraan antaen sille tiedon välimatkasta kuvattavaan kohteeseen ja tarkentaen siihen välittömästi tai jotain sinnepäin. Kamerassa on myös manuaalinen tarkennus mahdollisuus mikäli ei halua käyttää automaattista tarkennusta. Melkosta retrospaceteknologiaa joka vielä kaiken lisäksi toimii erinomaisesti. :D
  


Ehdottomasti hauskaa ja nostalgista harrastetta luvassa jos tykkäät valokuvata ja old school kamerat  kiinnostaa. Polaroid, go for it.

Translation: Polaroid never gets old

                                                                        Kuvaamisen iloa!

                                                                                Lähde: 
                                                                   The Impossible Project
                                                                                Canon



2013/02/13

Off the Vall. Uusi skeittihalli Vallilassa.


Vallilaan, vanhan Helsingin Teräshuonekalutehtaan aka Hetekan tiloihin on kaikessa hiljaisuudessa valmistunut noin 1000m2 kokoinen, skeittaukseen ja scoottaukseen tehty halli. Hallin ovat ymmärtääkseni hankkineet ja rakentaneet scoottausta eli temppupotkulautailua harrastavat nuoret. Yritin kattoo tarkempia speksei hallin toteutumisesta netin syövereistä, mutta liiemmin siitä ei tietoja löytynyt. Mikäli joku tietää asiasta enemmän voi toki heittää informaatiota aiheen tiimoilta, niin lisään sen tähän.

Helsingissä niin skeittaukseen kuin potkulautailuunkin olevia sisähalleja on melko rajallinen määrä, suhteessä valtavaan harrastaja määrään. Skeittauksen osalta tilanne on hallien suhteen varmaan ehkä parempi, mutta potkulautailijoille se on varmasti ollut nihkeempi keissi jo pidemmän aikaa, harrastajamäärän kasvaessa potkulautavuorojen suppea tarjonta on varmasti aiheuttanu "sillit purkissa" tyylisen tilanteen halleilla, koska sitä se on välillä ollut myös skeittauksen parissa. No nyt on sitten scoottihallia ihan omasta takaa ja hieno halli onkin. Mainittakoon että kirjotan tän jutun nyt kuitenkin skeittaajan näkökulmasta, koska ite skeittaan joten scoottauksesta ei sen enempätä. 

Aloitetaas tällee spottikohtaisesti poreileva kiertoajelu eli vasemmalla näette betonipoolin, jonka yhteydessä on pienellä gäpillä sopivan äkäne miniramppi. Ite digautan kyl tosta ministä, kun sitä on aikansa ajellu niin kyl siin hyvin lähtee. Pooli aka köyhän miehen uima-allas on sit toista luokkaa. Melkosen vihaset ja tiukat kaaret, mutta todella smuuttii kyytiä jos kyydissä pysyy, itellä vielä oikeat linjat vahvasti työn alla. Molemmissa sekä poolissa että minissä on hyvät putket, sopivan korkeella ja kyl grindaa. 



Siirrytään etiäpäi ns. streetin puolelle. Flätti eli lattia on tasasta betonilattiaa, pari hittii siel tääl mut no biggie. Hyvät kaaret, melko nopee kulmaditsi ja pari flättikurbii. Hallin pilareiden tai tolppien ympärille on kikkailtu jyrkähköt betoniset kaaret ja pari bänkkii, mukava lisä ajatellen että ilman niitä nekin kohdat ois tyhjänpanttina. Streettipuolella on  periaatteessa kaks "linjaa", josta vasemmanpuolinmainen jossa tuo ditsikulma, on lyhyempi ja oikealla sitten tuo pitempi linja joka kulkee koko hallin pituudelta. Siitä seuraavaks siis...


Eli tässä se pitempi linja. Toisessa päässä näkyy korkeempi voisko sanoo pieni verttikaari josta saa hyvät vauhdit ja kaaren vieressä matalampi pikkuveli joka on myös toimiva peli.
Suurin kompleksi mikä hallissa, streetin puolelta löytyy on tuo boksi, jossa keskellä handreili eli kaide ja molemmilla reunoilla kurbit. Kuvassa vasemmalla puolella aaltoileva kurbi, samoin kuin myös flätti, letkeet hyvät laineet. Vihreä "lista" on jotain kovaa muoviseosta joka luistaa todella lepposasti. Oikealla puolella taasen sit perus metallinen kurbi. Korkeudeltaa molemmat kurbit siinä noin 30-50 cm joten ei lainkaa paha.



Viimeisenä osiona hallin toinen pääty, jossa vähän pienempi kaari ja oikealla puolella hallia tyhjempi tila jossa matala manuaaliboksi ja pienempi flättikurbi. Kokonaisvaltasesti tilaa näyttäis olevan vielä jonkinlaiseen lisä-upgreidaukseen välineiden suhteen, eli sinne tänne viel pari hyvin sijoitettua kaarta tai ditsiä, mutta nykyisilläkin puitteilla erittäin jees.


Lisäpropsei täytyy antaa hallille sen hyvistä säilytyskaapeista joita on melko riittävä määrä. 
Helpottaa huomattavasti kun ei tarvi koko ajan silmäillä, missä vaiheessa omat kamat lähtee käveleen tai pyörivät jossain pölysessä nurkassa. Releet lukkojen taakse ja hiki pintaan.


Kaikenkaikkiaan täytyy sanoa, että hallissa ei oo kyllä oikein mitään moitittavaa. Sijainti on mitä parhain, ainaki mun kohdalla kun satun asuun Sörnäisissä. Sisähallien vaihtelun puolesta myös todella tervetullut Kontulan hallin kaveriksi. Vallilan halli näin skeittaajan näkökulmasta on erittäin toimiva kuin varmasti scoottaajienkin puolesta. Nyt scoottajilla on oma halli ja toivottavasti myös riittävä määrä vuoroja lajin harrastamiseen. Tästä on hyvä jatkaa, ei muuta ku hatun nostoa ja korkeeta yläfemmaa. 

Hallilla nähdään. Sk8!


Translation: Sk8 or die. New  indoor skatehall in Vallila.


Perustietoo hallista ja aukioloajoista: 

Osoite: 
Pälkäneentie 13, 00510 Helsinki
(Google Mapsis parempi kuva sisäänkäynnistä Pälkäneentie 11:sta)

Päivälippu 5€. Vain käteinen käy toistaiseksi.

Aukioloajat:

Maanantai: 14:00-19:00 Scootti/Skede/Rullaluistelu
19:00-21:00 Scootti/Skede/Rullaluistelu K15

Tiistai: 14:00-21:00 Skede

Keskiviikko: 14:00-19:00 Scootti/Skede/Rullaluistelu
19:00-21:00 Scootti/Skede/Rullaluistelu K15

Torstai: 14:00-21:00 Scootti

Perjantai: 14:00-18:00 Scootti
18:00-21:00 Scootti/Skede K18

Lauantai: 12:00-18:00 Scootti/Skede
18:00-21:00 Scootti/Skede K18

Sunnuntai: 10:00-12:00 Scootti/Skede K10
12:00-19:00 Scootti/Skede

Löydä X

2013/02/11

Kalkkilaivan kapteeni.


Viime viikolla tuli käytyä pyörimässä Kluuvin kauppakeskuksen Eat & Joy:n Maatilatorilla.
Syy miksi lähdin käymään Maatilatorilla, oli myymälän runsas luomujauhojen tarjonta. Myymälässä on tarjolla melkoisen laaja kirjo valmiiksi pussitettuja jauhoja tai sitten voit reippaana jyväjemmarina heinäsuussa jauhaa tuoreet jauhot itse, myymälän omilla myllyillä.  

Itsejauhetut jauhot myymälässä olevista jyvistä olivat muistaakseni kilohinnaltaan hieman edullisempia kuin valmiiksi pussitetut, mutta en lähteny tällä kertaa ihan niin perinpohjin toteuttaan jauhojen hankintaa. Lisäks kyl vähän kuumotti ajatus alkaa koheltaan sen jauhomyllyn kans, näin jo sieluni silmin kuinka koko osasto lävähtää mun jäliltä ruisjauhojen peittoon ja meikä takki päällä sen keskellä kalkkilaivan kapteenina, morjens jauhoja tääl vaan vähä duunailin, ei mitään nähtävää...

Hetken siin sit valikoimaa poreillessani päädyin näihin kahteen 2 kilon "säkkiin" ruis- ja puolkarkeeta vehnäjauhoo siis. 2kg säkki maksoi 4,70€/kpl, en nyt muista mitä perusjauhot jossain marketissa maksaa, ei varmaan näin "paljon", mut tässäpä ei oo muuta kuin sitä ittiään eli tuoreita jauhoja, ilman jauhoparannetta tai muuta shaibaa. Myös huomioitavaa on, että jauhojen säilyvyysaika on lyhyempi, mutta tosi leivänkääntäjällä pari kiloo jauhoo menee aika äkkii joten no worries. Tarttuipa myymälästä mukaan pari tuoretta Lapin perunarieskaakin, jotka on kyl niin törkeen hyviä, suosittelen ehdottomasti maistaan.


Nuff said :) Buahhah hah hah...

Toinen syy miks just luomuu oli se, että ajattelin laittaa leivän juuret kehitteille ja siihen mieluiten käyttäis raaka-aineina tuoreempia ja vähemmän teollisia ainesosia. Juurta jaksain hommiin siis kirjaimellisesti. Todella hyvät ohjeet näiden leipäjuurten valmistamiseen löysin Jauhot Suussa-blogista eli  ruishapanjuuri ja vehnähapanjuuri olis proggiksen nimi. Ei mitää hajua tuleeko juuret onnistuun mut yrittänyttä ei laiteta.


  

Tässä eilen muhimaan laitetut juurenalut aka oksuvellit :) Todella houkuttelevan näkösiä kavereita, eipä juuri, hehehe. Sit vähän "ruokitaan" niitä jauhoil ja vedel ja takas kelmun alle muhimaan seuraavaan päivään. Kokonaisuudessaan juuren valmistuminen kestää 4 päivää eli ei mitään nopeeta hommaa ja sitte kun sen voi onnistuneesti ryssiä pilalle niin reisille menee, mutta ei nyt tässä vaiheessa vielä panikoida.


Palataan astioille kun vellit on edistyneet. Nyt lähen leipoon pari Ciabattaa, eilen tekeytyyn laitettu taikina huutelee keittiössä...ei ku se onkin mun maha joku mouruaa. Mörjens.


2013/02/09

VANS 4 LIFE


VANS tuo legendaarinen, kohta jo 50-vuotta täyttävä skeittikenkien ja tennareiden grandmaster. Skeittauksessa on tullu kokeiltua vuosien saatossa kenkää jos jonkinlaista. Oli Airwalkkii, DC:tä, Osirista, Adidasta, Lakai:ta, Fallenia, Etniestä ja mitähän kaikkee marketin kangastossui, ei ees muista enää. Satoja kenkäpareja skeitattu rikki poikki puhki ja pinoon. Oispa tajunnu säästää kaikki kengät, no ei mitää järkee mut näkis paljon niitä on tullu tuhottua samoin ku kaikki dekit, ois melkonen lautatarha. Jossain välis tuli sit Vans, hi Vans nice to meet you, let's get married and happily evö after.

Skeittaukseen mun mielestä kyl aivan parhaat, näin varmaan sanoo jokainen omasta suosikkimerkistään, mutta "pari" kenkää ajan saatossa skeitattuani voin huoletta kyl hengähtää tietäen et kyl nyt on homma kohdillaan. Mikä parasta niin skeittikengissä kuin ns. katutennareissakin Vans hoitaa homman kotiin tyylillä. Vanssin tossuilla nyt varmaa voi mallilla kuin mallilla skeitata, mut ite pidän skedekengät ja kävelytennarit aka pyhäkengät erikseen :D muuten tulis potkuteltuu kaikki puhki.

Suurin osa omista skeittikengistä Vansilta on ollu Half Cabei tai sitte TNT Midiä. Malliltaan ne  ei oo liian "sämpylämäisiä" kenkiä eli niissä ei oo liikaa täytettä tai pehmustetta ympäriinsä, sopivan tukevat ja antaa jaloille vähän supporttii ku lauta paukkuu nilkkaan. 
Viimeks tuli hankkittua alla olevat TNT Midin mallit.  Ainoo pieni miinuspuoli tuossa TNT Midin mallissa on se, että kengän päässä oleva mokkanahka on yksinkertainen tai ykskerroksinen ja  kulahtaa yllättävän nopeesti kengän sivusta verrattuna Half Cabiin, jossa on useampi kerros nahkaa tai kangasta nälkäsen gripin syötäväksi.



Tässä vertailuksi Half Cab pro -malli jossa on mukavasti pintaa kulutettavaksi, varsinkin  tuossa kengän sivussa. No oli nyt kumpi malli tahansa tottuneesti jalassa, niin hyvin lähtee.
Pitoa löytyy ja varsinkin uusilla kengillä vähän ehkä liianki paljon, kun tuntuu et kengät pureutuu grippiin ihan huolella kiinni. Molemmissa Vansin malleissa on tietty klassisen jämäkkä vohvelipohjakuvioinen pohja. Skate 'n destroy.



No sit taas kun fiilistellään Vansin muita malleja joita pidän itse enemmän kävelykenkinä aka pyhäkenkinä, omaksi suosikeiksi nousee Authentic, Era sekä OTW mallit. Voe voe kun vaihtoehtoja riittää niin kengän materiaaleissa kuin väreissäkin, matskuina nahkaa, mokkaa, käsiteltyjä kankaita ja todella päräyttäviä kuoseja.
Eniten digautan just Authentic, Eran tai OTW:n malleissa makeita materiaalivalintoja kaudesta toiseen. Oli se sit pehmeetä mokkaa tai kulutettua nahkaa ja jopa villaa, niin mallit on erittäin "my preciousshhhh..." levelillä ja pienen hordaamisen houkutus on suuri :D No mut hei, kyl nyt aina pari kenkämallii kauteen voi ostaa, niin ja siis tietty skedetossut viel erikseen, mut ne on enemmän harrastuksessa kuluvaa käyttötavaraa osa "harrastusvälineistöä" joten se on välttämätöntä eikä niitä lasketa....riiiiiiight.



Kenkäkaappiin hordattuja Authentikkei, kesää odotellen.

Kasasin huvikseni Flatspotin sivulta setin sieltä löytyviä suosikkeja Vansin Authentic, Era sekä yhden OTW-mallin tennareista yhteen pakettiin. Kaikki mallit löytyy myynnistä brittiläisestä Flatspot -nimisestä nettikaupasta, josta itsekkin tilasin talven alussa nuo burgundit Authenticit 36,00€:lla. Paketti tuli alle viikossa, UPS:än toimittamana kotiovelle. Erittäin jeeves. Checkidaut.




Helsingissä shoppaileville suositeltavia Vansin jälleenmyyjiä löytyy:

Ponke's the Shop Forum  ( Forumin Kauppakeskus 2.krs ) 
 • Lamina Kamppi                ( Kampin Kauppakeskus 5.krs ) 
 Union Five Kamppi           ( Kampin Kauppakeskus 5.krs )


Translation: Vans 4 life. It's a lifetime deal.


Lähdekuvat: Flatspot