Herkkuja tikun päässä. Cake Pops.

Tuossa taannoin kuukausia sitte leivontäpäissäni ostin Herttoniemessä sijaitsevasta Bake & Party leivontakaupasta silikonisen Cake Pops -kakkumuotin (miks nää on aina tän värisiä? no homo) Pitkään ne tuolla yläkaapissa lojuikin, vaikka joka välissä oli tarkoitus lähtä kokeileen mitä niistä sais aikaseks. Noh tuossapa sit viikonloppuna tulikin leivottua kakkua jos toista ja samaan uunin lämpöön päätin sit viimein kokeilla näitäkin herkkui.

Vuoka itsessään oli valmistettu silikonista ja myöskin siis hyvin uuniin soveltuva vuoka. Materiaalin puolesta helppo puhdistaa ja leivokset irtoavat siitä melko vaivattomasti. Taikinavellit kipattiin toiselle puolelle muottia ja sitten vain toinen puolikas päälle. Vuoassa oli reunoilla saumaura joka sulki kannen tiiviisti päälle eikä sisältö päässyt valumaan ulos vaan kohosi "hyvin" kupeissaan. Helppoo.

Ohjeenmukainen taikinan paistuminen ei aivan täysin menny ku Strömsö:ssä ja uskoisin, että se kuuluisi nousta sen verran että molemmat puolet muotista täyttyy ja kypsänä olisi kokonainen pallero valmiina. Nooh ekkuyritys ja nää oli puolet siitä, joten pikkasen MacGyverii pöytään ja puolikkaat yhteen, no biggie. Yhteen puolikkaat sai helposti "liimattua" sulatetulla suklaalla jota tuli myös myöhemmin kuorrutteeksi. Annetaan suklaan hieman jähmettyä ja voilá we have full ballero. Sit vaan tikkua palleron kylkeen ja kaverit hetkeksi jääkaappiin jäähylle. 

Cake pops taikinan valmistukseen on yhtä monta versiota kuin on makuvaihtoehtojakin eli loputon määrä ideoita millä läträtä. Pakkauksen mukana tuli englanninkielinen taikinaohje, mutta uteliaisuudesta joutu kahlaan nettiä läpi, et mitä muita versioita ois tarjolla ja niitähän siis riitti huh huh. On näköjään olemassa niin sanotusti Cake Popsit ja sitten on myös Bake Popsit eli siis mitä mää nyt tein oli näitä Bake Popsei, jotka on paistettuja mini "kakkuja" ja sitten on noi Cake Popsit jotka on taas tehty murennetusta kakku- tai muffinssi  pohjasta, johon sitte lisätään sekaan esim. voita, tuorejuustoa tai jotain muuta kuorrutetta sitomaan massaa, josta sitten käsin pyöritellään pyöreit palloi, jotenki näin mää sen ymmärsin. No keskitymmä nyt valmistamaan ne paistaen tuolla Bake Pops tavalla, josta tulee sit näitä Cake Popsei, ristus sentään :D

Kuorrutusta lisättäessä kannattaa kaikki laittaa melko valmiiksi, ettei mee ihan sotkemiseks. Sulata suklaat vesihauteessa, (suklaa kannattaa pitää myös kuorrutusvaiheessa edelleen vesihauteessa ettei se jähmety liikaa ), heitä nonparellit yms. härpäkkeet omiin kuppeihin odotteleen. Itse käytin tähän ensikokeiluun ihan perus Fazerin maitosuklaata ja jotain nonparellei mitä kaapista nyt sattui löytyyn. Ennen kuorrutus/koristeluvaihetta kannattaa duunaa myös jonkinlainen "teline", johon valmiit kakkutikkarit tökkäät pystyyn. Kätevin ois varmaan pala styroksia, mutta kyl tollaseen pieneen pahviboksiinki ne saa pystyyn kun vähän alustaa sitä rei'illä jossa ne pönöttää sitten sopivasti koskematta toisiinsa.

Kuorrutus vaihtoehtojahan sitten piisaa, esimerkiksi tuolta Bake & Party -myymälästä löytyy laaja kirjo erilaisia ja erivärisiä Candy Melts suklaita jotka soveltuu varsin hyvin tuohon kuorruttamiseen, paremmin kuin kaupan perus suklaa. Ei muuta kuin mielikuvitukselle avoimien ovien päivää kehiin ja koristeleen. Tällaset kakkutikkarit soveltuu hyvin esim. lastenjuhliin tai muihin pippaloihin, jossa pienet naposteltavat on kuumaa valuuttaa ja ne myös näyttää hauskoilta.

Lopussa vielä tuo taikinaohje kyseisiin herkkuihin, mutta tähän voi kyllä käyttää oikeastaan mitä tahansa uunissa kohoavaa kakkupohja- tai muffinsiohjetta, koska samalla lailla ne tuolla muotissa kypsyy ja kohoaa pyöreään muotoonsa ja silloinhan siinä vasta makua onkin. Päässä heräilikin jo se ajatus että seuraavaksi teen kyllä perus N.Y Cheesecake juustokakkupohjan ja scooppaan siitä sopivat pallerot ja niihin sitte kuorrutus päälle. HERKKUÖVERI ALARM. Ei muuta ku testaileen. 

CAKE POPS TAIKINAOHJE 

(tuli kakkumuotin mukana)

112 g sokeria

112 g voita

112 g vehnäjauhoja

3 munaa

Sekoita ainekset keskenään vatkaimella kuohkeaksi taikinaksi. Kaada taikina muotteihin.

Paista 180'c asteessa n. 20 minuuttia.

Poista muotin yläosa ja anna jäähtyä hyvin.

Kun kakut on jäähtyneet kippaan ne ulos muotista ja mikäli pallerot ovat jääneet vajaiksi muodoltaan, leikkaa ylimääräinen osa pois jotta saat niistä tasaisia puolikkaita, jotka voit myöhemmin liittää toisiinsa kuorrutteella.

P.s Lisäsin itse vielä tuohon taikinan sekaan ennen paistamista suklaasattumia paloittelemalla suklaalevystä veitsellä sopivan kokoisia paloja taikinan sekaan. Näin taikinasta sai hieman kosteamman ja lisää makua. Suklaanhan taas voi korvata vaikka pähkinöillä tai jollain muulla rouheella jne. up to you.

Se toisenlainen tapa valmistaa näitä Cake Popseja löytyy vaikka täältä  Tuohikontti-blogista, jossa oli myös hauskoja kakkutikkareiden koristeluideoita. 
Chekauta sekin haltuun.

Translation:

Cake Pops tryout. Sweeeet.

Daft Punk - Random Access Memories. Uus albumi, uudet saundit.

Finally! 8 vuoden pitkän odottamisen jälkeen ranskalainen duo Daft Punk, julkaisee viimein heidän neljännen studioalbuminsa Random Access Memories:en. Onpa sitä saanu kyllä odottaa pitkään ja ehkä snadisti pelonsekaisin tuntein. No nyt on sit haettu Iso Roban Stupidosta uus lätty haltuun ja ja ja...no ei se ainakaan samanlaista ole kuin edelliset albumit. Ensialkuun olin hetkittäin vähän jopa pettynyt tähän kauan odotettuun levyyn, mutta kun levyy kuunteli ajan kans kunnolla läpi,  alkoi vaikeammatkin tai erikoisemmat biisit aueta ja istua osaksi levyn kokonaisuutta. Ei passaa heti heittää kirvestä kaivoon, onhan nää kypärävelhot aikojen saatossa jo  takonu pari repullista hittejä plakkariin, joten kyl se Daft-fiilis sielt löytyy.

Timanttisia hittejä levyltä löytyy useampikin tsipale, omiksi suosikeiks nousee biisit kuten Giorgio By Moroder, Fragments Of Time, Doin' It Right ja tietty nyt sinkkulohkasu Get Lucky, mikä ei musta oo kyl ainakaa levyn paras biisi, mutta ehkä musiikin valtavirtaan istuvin. Uusin albumi kyl loppupeleis täydentää hyvin Daft Punkin yksilöllistä saundia, joskin aika erilaisella äänimaailmallaan/tyylillään kuin aikaisemmat electronisemmat levyt, mut vaikka odotinkin toiveissani jotain Homeworkin, Discoveryn tai Human After Allin kaltaista albumia, nii mitäs sitten jos saundi olisikin ollut liian paljon sitä samaa "vanhaa", oisko se ollu sitten mitään uutta odottamisen arvosta, ei ehkä. Kyl tää menee mulla osaks Daft Punkin timanttista kokoelmaa yhtä lailla. 

Saundillisesti uusi albumi on kyllä tosiaan melko erilainen kuin aikasemmat albumit. Uusi levy on mikstuura kasaridiscoa, pehmo rokkii, poppii, löysää slovaria ehkä hitune jazzii ja jotain säväyksii folkkii. Vähemmän samplei, enemmän aitoja instrumentaaleja. Joistaki kappaleista tulee mieleen toinen ranskalainen posse Phoenix, (esim. Fragments Of Time) kun taas jotku biisit on vain eeppisen tunnelmallista electromaalailua. Mitä enemmän biisei kuuntelee, sitä enemmän niistä löytää uusia saundeja ja sisältöä. Uus levy on kyl oikeastaan melko hyvä vastakohta vanhemmille levyille ja toimii siten kyl tuoreena uutuutena Daft Punkilta. No eipä sinänsä ei kait sellasta bändiä ookkaa, jonka kappaleista ei tulis äänimaailmaltaan mieleen joku toinen bändi. Albumi itsessään on täynnä vierailevia musiikkimaailman tähtiä, tuottajia ja säveltäjäveteraaneja kuten, Nile Rodgers, Todd Edwards, Panda Bear, Pharrell Williams, Julian Casablancas, Chilly Gonzales. 

Isona Daft Punk fanina, mää oon kyl varmaa just sit vanhana gubbena lapsille kähiällä äänellä, tärisevin käsin kepillä tahtia lyöden et "tämä on kuulkaat sitä oikiaa diskua sillon ku minä olin nuari" ja laitan vinyyliltä soimaan Daft Punkin Around The World:n..."Pliis Pappa älä viitti aina soittaa tota samaa renkutusta, me ollaan kuultu se jo sata kertaa..."

Mitä albumin kuvalliseen/graafiseen puoleen tulee se onkin taattua Daft Punkkii. Makia soittolista-vihkonen biiseineen ja hienot graafiset piirrustukset Daftien kypärien yksityiskohdista yms. muuta spekutusta. LP:n kansien keskelle aukeaa hohdokas spacesyntikka. Herkkuva.

Uuden albumin myötä joutui tietty vähän tekeen päivitystä seinällä oleviin vinyylikehyksiin. Buy it...play it...hang it...enjoy it.

Tähän täytyyki viel muuten mainita aiemmin postaamani juttu noista vinyylikehyksistä, joita nykyään saa myös siis Ikeasta. No sieltäpä niitä sit kourallinen testiin ja yhden avatessani huomasin et jaa näähän on ihan eri mallisia. Kehyksen alumiininen reuna on tehty oudosti viistoksi ja kooltaan kehys heittää sentin verran isompana verrattuna noihin Urban Outfitterssin kehyksiin, ei hyvä ellei nyt sit osta kaikkia uusiks Ikeasta. Ei pysty lähteen sotkeen kahta mallia sekasin, vaikkakin noissa Ikean kehyksissä oli huomattavasti  järkevämmin suunniteltu kiinnitysmekanismi kuin UO:n kehyksissä, plus että Ikean kehykset maksoi kolmasosan hintaltaan. God dammit, Houston we have first world problem.

Tuosta uutta Daftia korville, jos et ole vielä kuullut niin kuuntele.

Daft Punk - Giorgio By Moroder. 

Kylmät väreet lyö iholle 1:52 kohilla joka kerta.

Daft Punk - Doin' it Right

Daft Punk - Fragments Of Time

Translation: 

Daft Punk's new Random Access Memories album. 

It's good, it's different, Daft Punk it is.

Isältä pojalle. Otter-Messer taskulinkkari.

Voisin villisti heittää, että jokainen pojankoltiainen joka on vähänki metsissä pyöriny ja majoja rakennellu ois halunnu tällasen linkkarin pienenä. Sillon ku sitä ite oli back in time pikkukloppi ja naapureiden kavereiden kans rakenteli kotitalon laitamille majoja metsään ja juoksenteli herneputket kädessä, taskut täynnä kuivia herneitä ja raakoja männynkäpyjä kranaatteina, ei ollu pelikonsoleita ja muita hitech-härveleitä jokka ois pitäny levottoman kakaran sisätiloissa jumittamassa. No paljon on siitä aikaa kulunut ja en usko et kakarat nykyään paljon enää metsiköissä hernepyssyt kädes juoksee, siinähän voi teloa ittensä ja olla vaaraksi muille. Muistelin et mulla oli joku tylsä linkkari jolla piti kaivertaa kaikki puut ja katkoo hehtaareittain maitohorsmaa tiheässä lepikössä. Oli varmasti mahtavaa jos ois sillon kysytty :D No ennen oli ennen nyt on nyt.

No asiaan siis, bongasin tämän törkeen hienon taskulinkkarin Iso Robertinkadulla sijaitsevasta Pinkomo myymälästä, joka toimii asiantuntevana suutarina sekä laadukkaana ns. sekatavaramyymälänä. Laadulla tarkoitan merkkejä jota myymälästä löytyy, kuten Red Wings Shoes, Sandqvist, Indigofera, Lee 101 ja monta muuta päräyttävää  merkkiä. Pitää kyl tehdä myymälään viel erikseen uus syvääluotaavampi reissu jossa tutustua tuotteisiin ja tarjontaan vielä paremmin, oon kuullu paikasta paljon hyvää.

Klikkaa myymälään

Tämä ankkuri-taskulinkkari on vanhan 1840 perustetun saksalaisen veitsivalmistaja OTTER-Messerin laatua. Veitset valmistetaan ymmärtääkseni edelleen käsityönä Königsmühlessa Soligen kaupungissa Saksassa. Todella kompaktin kokoinen ja laadukas peli. Hiiliteräksestä valmistettu terä ja käsikahva on jämäkkää puuta, jossa tuo mielestäni veitsen tärkein detaili eli ankkurilogo upotettuna. Vaikken oo seilori, niin noi ankkuri-teemaiset jutut on kyl mun akilleen kantapää. Oli ne sitten shortsit, kaulakoru tai vaikka tatuointi nii täält löytyy. 

No nyt on viimein sitte se puuttuva ja hieno taskulinkkari plakkaris ja valmiina menoon. Nyt sitten tietysti voi joku turvallisuuden tusinasankari herää heristään sormea, että ei tällaisia kellekkään voi antaa. Pointtihan nyt ei oo tietenkää tuolla kylillä puukko kädessä pyöriä, vaan enemmänkin linkkari on hyvä ottaa reissuun vaikka patikointiin, retkelle tai kalaan jne. vaikken mää kyl kalassa käy ja patikointikin on vasta suunnitteluvaiheessa :) mut aina sitä johonki tarvii ja on tarvinu ja sitä ei oo ollu ja nyt on.  Sinne vaan kaikki Pinkomo- myymälään pyörähtään ja linkkaria pöytään, aina sille käyttöä löytyy, vaikka koristeeksi jos ei muuta. :)

Speksei:

Terän pituus: 75mm

Kahvan pituus: 90mm

Materiaali: Hiiliteräs C75

Kuinka terävä: helevetin terävä

Hinta: 36€

Videopätkää Otter-Messer veitsen valmistuksesta ja sen yksityiskohdasta eli ankkurista.

 Arw!

                                           

Translation:

Otter-Messer's Anchor knife. Good old German handcrafted quality.

Ravintolapäivä. Pizzapaikka Räksyttävät Rakit.

Aurinkoista viikonloppua ilmoilla ja lauantaina oli jälleen taas tuo makumatkojen mahtava aktiviteetti- ja  herkutteluhetki eli Ravintolapäivä. Me lähdettiin pyörähtään tuttavaperheen luona Käpylässä, jossa sijaitsi kahden perheen asuttama idyllinen puutalo ja Ravintola Räksyttävät Rakit-niminen kattaus. Talon toisen perheen jauhopeukalo Chef Harri pyöräytteli tarjolle viisi erilaista pizzaa nautittavaksi. 

Pizzat maksoivat 8€:a tsipale ja siihen viel limu kylkeen yhteishintaan 10€:a, mikä oli kyllä aika sopiva hinta, varsinkin kun itse harrasteleipojana arvostan kotona käsinleivottuja tuotteita oli se sitten pizzaa, leipiä tai muita herkkuja. Muut talon asukkaat toimivat tilausten ottajina sekä tarjoilijoina, vilkkaasta ruokailijoiden määrästä johtuen tapahtuma piti varmasti kaikki kiireisenä pitkin päivää.

Talon symppikset, nelijalkaiset pihaportsarit aka pikkuhodarit eli kääpiömäyräkoirat Mauri, Urho, Sohvi ja Nukka "toivottivat" nälkäiset pizzanystävät tervetulleeksi nelihenkisellä koirakuorolla ja pitivät jöötä yllä tasaisin väliajoin :D Samalla nämä lowrider hodarit pitivät myös huolen siitä, että muruakaan ei jäänyt huomaamatta maahan tippuessaan. Siisteys onpi ilomme ja hodarilauma muisti myös hyvin ylläpitää Ravintopäivänsä nimeä. Vuh!

Vaikean valinnan jälkeen pizzat on tilattu ja nyt vaan odotteleen vesi kielellä. Siinä odotellessa käväisin morjestaan itse pizzamestaria, joka hääräsi kuumassa keittiössä tilausten parissa.  Hyvännäköistä settiä oli kyllä tulossa, itsetehdyt, kimmoisan ilmavat pizzataikinat lepäilivät jonossa parempiin suihin. Pizzatilauksissa riitti hommaa, joten jätin leipurin työn pariin ja läksin kuvaileen muita spotteja. 

Siinä oli varmasti lähiseudun naapureilla huuleen puremista, kun näiden pizzojen tuoksut leijailivat ympäri aluetta, toivottavasti asukkaat kävivät päästämässä itsensä pahasta ja nauttivat herkulliset suolapalat suihinsa.

Pizzaleipurin vaimolla oli ehkä kesän pirtein ja suloisin auto. Vanha herra Fiat 600 paistatteli auringossa lauantaisena kesäpäivänä aivan talon juurella. Tämä punainen chilipippuri kääntää varmasti sympaattisuudellaan päitä, kun se kaupunkikuvassa huristelee eteenpäin :) ♡

Tovin odottelun jälkeen saimme omat pizzamme pöytään ja täytyy kyllä hehkuttaa että oli odottamisen arvoista. Todella maukas ja rapea pizzapohja herkullisilla täytteillä. Itse valitsin Vegen jossa oli täytteenä paahdettua munakoisoa, artisokkaa, mozzarellaa, oliiveja. Waiffini otti Parman jossa taasen oli parmakinkkua, mozzarellaa, parmesaania. Melkonen makumatka oli valmiina lähtöön, nyt syödään nauttien ja hartaasti eli hidas vartti, ai että tällasen tilaisin saman tien uudelleen.

Isot kiitokset koko talon väelle Villa Viineriin kestinnästä ja leipurille hatunnostoa ilmaan. Toivottavasti päivästä jäi hyvä maku suuhun ja lisää ravintolapäiviä olisi tulossa. Jäämme vesi kielellä odotteleen seuraavaa Ravintolapäivää. Nam nam.

Translation:

Once again Restaurant Day is here and we went visit to friends pizza place. Pizzaheaven.

Uus dekki alle, kadut kutsuu.

Hellurei! Talvi alkaa oleen viimein taputeltu, kevätsateet lakasee kaupunkipölyjä asfalteilta. Tervetuloa aurinko ja ulkoskeittaus. Puuduttavan pitkä talviaika on tullu hinkattua sisähalleissa, halattu vanereita ja kärvistelty pakkasessa ratikkapysäkeillä. Voi luoja ku kesä onki niin erittäin jees kaikilla leveleillä, mikä parasta pääsee taas ulos skeittaan kaduille ja ulkoparkkeihin joita onkin tässä parin vuoden sisään siunaantunut pääkaupunkiseudulle hyvää vauhtia ja uusia on tulossa koko ajan lisää.

Sitä ennen joutuu kyl fiksaa skeden kesäkuosiin, laakereiden putsaus, uus dekki ja renkaat kehiin. Vanhat kellastuneet halliperunat joutaa vararenkaiks reppuun ja uutta rengassettii alle. Aikoinaan investoin Bonesin Super Swiss 6 -laakereihin, eikä oo kyl uusia sen koommin tarvinu hankkia. Aika ajoin ku putsaa laakerit läpeensä ja heittää ompelukoneöljyt mausteeks nii johan hommat rullaa, todella laatukamaa. Vielä jos tuosta haluais hifistellä ja lompakossa on extrapätäkkää niin Bonesin Swiss Ceramicsit ois homman nimi. Siinä ois sitä laakereiden aatelia. Jenkeistä jos malttaa tilaa laakerit, niin hinta on vähän alhaisempi kuin Suomesta ostettaessa. Suosittelen.

Normaalisti laudat tulee ostettua ihan lokaali skeittikaupost, kuten Laminasta joka on Kampissa, mut siinä ku netissä surffasin ja dekkei zoomailin ni sattumalta oli Laminan nettikaupassa myynnissä sama dekki kuin mikä on tälläkin hetkellä alla eli Magentan Leo Valliksen lankku, tarjoukses 49€. Aika jöös.  Ite tykkään skeittaa a bit kaposemmalla lankulla ja leveys vaihtelee siinä 7.75" - 7.825" välillä, mut sekin nyt on tottumuskysymys.

Renkaiks valittin Spitfiren F1 Parkburnersit 54mm jotka on kovuudeltaan astetta pehmeemmät   ja sopii paremmin rullattavaks vähän röpösemmilläki alustoilla. Renkaiden ollessa a bit pehmeemmät ei haittaa jos flätti on vaikka pientä laatoitusta tai jotain vastaavaa, pehmeemmät ajelut eikä pidä nii kamalaa ääntä rullatessaan. Trukit on taas vuoden vanhat Furyt joten niitä et tarvinnu viel lähtee uusiin, niil on viel monta kurbikilometrii höylättävänä :)

Pari tuntia viilaten ja höyläten, rullallinen vessapaperia sekä paskasen öljyisiä käsiä oli setti taas kasassa ja valmiina syömään lämmintä bitumia Helsingin huudeilla. Ai jai, ens viikoks oli kait luvattu lämpimän aurinkoisii ilmoi joten kadut kutsuu.

Viime viikonloppuna kävin jo testaileen Herttoniemessä sijaitsevaa Hilleri betoniparkkia jonka on suunnitellut skeittaava maisema-arkkitehti Janne Saario. Erittäin toimiva ja samettisen tasainen betoniparkki. Lievää hampaiden kiristystä tuli kyl levottomasta skuuttaajalaumasta jotka pogoili pitkin poikin parkkia laput silmillä. Siitä ei hyvää seuraa kun 85 kiloo läskiä ja luuta törmää poikkelehtivaan "keppihevoseen" joka ei kato yhtään ympärillään tapahtuvaa liikennettä. No kait ne jossain vaiheessa oppii...tai sit ei. 

THE ACTION IS GO!

Pari leipää viikonlopuks.

Sunnuntaita kaikille, miten se viikonloppu ehtiki jo mennä? Perjantaina tuli taas leivottua leipää, kun alkoi pakastimeen säilötyt leivät huveta. Vaihteeks taas Brunkanin vaaleeta leipää, joka alkaa oleen kyllä oma kestosuosikki, ruokaisan ja maistuvan makunsa puolesta. 

Pari kuukautta taaksepäin tuli tilattua Stalward Ltd:ltä pari huivia tai bandanaa kummin sen nyt ottaa. Noh jotenki katoin et ne aika hyvän kokoisia kooltaan ja kangasmateriaali oli muutenkin houkuttelevaa, vanhaa vintage jauhosäkkikangasta, sopivan karheeta ja kulunutta jossa vielä hauskat retrohenkiset printit. Huiveiksi ne vaan oli levottoman isoja, sama fiilis ku ois vetäny pussilakanan kaulalle. Jos ei kaulalle niin sit leiville :) sopivan kokosia peittään leipätaikinaa kohoamisvaiheessa ja tuoreeltaan suojaksi. Win win situation.

Translation:

Baking again, one of my favorite and also quite easy make, Brunkan's white bread. 

Kuvat:

Stalward Ltd.

Kasvupyrähdyksiä. Punastunut paprika osa 2

Morjestaa. Juuri kun ehdin postata jutun hajonneesta Herbie 23:n vesipumpusta, tilalle kolahtikin jo heti seuraavana päivänä postiluukusta uusi vesimylly kehiin kera ravinteiden. Nyt taas kelpaa pulputella kaikes rauhassa, kiitokset Indoor Gardenille, paprikat kiittää. :)

Nää kaverit alkaa näyttään vähitellen jo kypsiltä. Milloinkohan noi raaskii tuosta napata käyttöön, oon kyl huono viherpeukalo ku seurannu ja kasvattanu noita siemestä asti ja nyt ku ne ois koht puoliin syötävissä nii iskee sympatiat pöytään. Oletin kyllä että niistä ois kasvanu vähän isompia, mutta kyllähän noiki jo mieltä lämmittään, arjen voitto sinänsä. 

Huomasin tuossa pari päivää sitte et lehtiin oli tullu sinne tänne pienen pieniä, mustia piskuja niin ku jotain minimini ötököitä. No sit kauheeta googlausta et mitä helevettiä nää ötökät on ja millä luvalla on tullu mun rehutonteille riehuu. Pienen tutkimisen jälkee ötökät näyttivät olevan mahdollisesti vihannespunkkeja. Mistä lie tulleet, en oo kyl kutsua lähettäny. No siitä sitte mäntysuopaliuoksella peseen lehtiä, saa nähä auttaako ja tuleeko ne paskiaiset  takaisin. Wikipediassa oli maininta että niiden luonnollinen vihollinen on ansaripetopunkki, pitäis hankkii pari sellasta kesätöihin mun Herbien tiluksille ruokapalkalla :) 

Translation:

New water pump for my Herbie 23. Sweet peppers are getting ready for "harvest" if I only dare to cut them off, getting too emotional for these buddies :D 

Kasvupyrähdyksiä. Punastunut paprika.

Vaihteeks taas päivitystä Herbien ääreltä. Paprikat senkun kasvaa ja toissapäivänä aamulla huomasin, että punaista väriä on tullut jo pintaan. Tänään aamulla molemmista oli jo about puolet kääntyneet punaisen puolelle. Todella nopeasti muuttuu toi "pigmentti" punaiseksi vai onko tuo nyt sitten oranssi, will see. Saa nähä et miten paljon ne tuosta kooltaan vielä kasvaa, nyt ne on about lapsen nyrkin kokoisia kavereita.  

Pieni takaisku kävi tuossa viime viikolla kun yhtenä iltana huomasin, että vesipumppu ei pitänyt minkäänlaista ääntä. Tasaiseen lorinaan tottuneena olikin yllättävän hiljasta ja siitä sit tutkimaan. Ei muuta ku vedet veks koneesta ja vesipumpun pikainen purku ja puhdistus. Ei vaikutusta toimintaan. Sit huomasin et aivan vesipumpun varresta johto oli jotenkin "hapertunut" ja vesi oli luultavasti päässyt sitä kautta itse moottorin sisälle ja vetäny sen soronoo. Aika ihmeellisesti se on kyl hajonnu varsinkin kun tuolla vedessä se tosiaan vuoden päivät lojuu. No ei auta itku markkinoilla, nyt vaan pikaisesti sitte uutta pumppuu kehiin, ettei vaivalla kasvaneet paprikat ja basilikat pääse nuupahtaan paskaks menneen pumpun seurauksena. Käsipelillä kastelua viikonloppu ja toivottavasti posti tuo uuden pumpun lähipäivinä.

Translation:

Sweet pepper is growing fast and getting some red colour on it's cheeks :)

Yo! Raps-iltamat. Ysärin kultaiset saundit.

Taannoin vietettiin frendin synttärikemuja ja illan päälle päädyttiin sattumalta Siltasen ollessa täyteen pakattuna populaa Kuudennelle Linjalle, jossa oli klassinen 6.Linja Yo! Raps-klubi. Siis todella pitkästä aikaa kuuli vanhaa hyvää hip hoppia ja ehkä siellä jotain uuttaki tupsahti eetteriin. Vanhalla old school räpillä tarkoitan noita 80-90 luvun kultaisia saudeja, joita itekki on nuoruudessa tullu kuunneltua ja kolahtaa ne edelleen. "Silloin ku räppi oli vielä räppiä" -mentaliteetilla.

No illan päälle hyvillä fiiliksillä tultiinkin siihen tulokseen, että päätettiin pitää lähiaikoina homeboy versio bileistä eli koti-iltamat Yo!Raps hengessä. Ajatuksena oli että jokainen tekee soittolistan omista about 1980-1999 vuosien suosikki räpäytyksistä ja sit soitellaan back to backkii eli vuorotellen tarkotuksena pistää aina vähän edellistä biisiä haipimpaa saundia tuuttiin, toisin sanoen lisää löylyä myllyyn. Tuossa pitkin viikkoja kasailin aika ajoin biisien mieleen tullessa soittolistaa ja melkonen lineuppi sinne kertyki. 

Samalla tuli siirrettyä vanhoja cd-levyjä iTunesiin, hullua kyl miten toi tekniikka on vaa kehittyny c-kassuista cd-levyihin ja nyttemmin mp3:n formaattiin. Kolmisensataa cd-levyä lojuu laatikossa pölyttymässä, ku kaikki musa tulee kuunneltua nykyään mp3:na. Edelleen kyl eniten digautan kuitenki vinyyleitä ja ostankin levyt viinyyleinä kun jotain nykyään hankkii, ois vaan tajunnu sen kolmisensataa levyä aikasemmin. :)

No iltaahan ei tietenkään voi viettää ilman rehellistä nesteytystä ja runsasta ravintoa, joten frendini Sami väänsi parit kotitekoiset pitsat pöytään ja meikämandoliini hoiti ton jälkiruoka sektorin. El Pesón Onnenkakkupyöräst kolahti makea kolesteroolipommi, Mustikka-valkosuklaajuustokakku.

Jotta ilta alkais "puhtaalt pöydält", otetaan ekku tietty hyvät saunalöylysessiot ja sen jälkeen mieli virkeenä sit murua rinnan alle ja löysää old school bassoa eetteriin. Samin väsäämät pitsat oli kyl tähän mennessä parhaimmat kotipizzat ikinä. Huikeen rapee, just sopivan ohut ja maukas pizzapohja jossa toisessa oli täytteenä kolmen juuston mixteippi mozzarellaa, aurajuustoa ja mustapekka emmental. Five enthusiastic thumbs up. Toiseen pitsaan tuli taasen tuoretta lohta, mozzarellaa ja punasipulia sekä fenkolin siement. Tuoreeltaan päälle heitettiin viel sitruuna-tilli henkistä creme fraichea, joka oli kyl se fätti piste i:n päälle. Meikä oli ainaki  kyl yks Hoe Happy Joe siinä vaihees, ai jai jai.

Pitsoista kylläisenä vähä lonkkaa suoraks sohvalla ja ensimmäiset biitit soimaan. Aika kuluu yllättävän nopeesti kun soittolistoja on monta ja jokainen poreilee omaa biisivalintaa seuraavaan perään. 

Täs jotain omia suosikkeja jotka päätyi soittolistalle ja illan fiilistä nostattaan. Periaatteesta pitäis pitää erikseen myös Yo! Raps musiikkivideosessiot, sillä noi vanhat räppivideot on helevetin kovaa kamaa, rehelline ja konstailematon meininki, rososesta kuvasta viel extrafiilingit. Sitä muistelee ku nuarena on liipasinherkkä record-sormi ollu Vhs-nauhurin tietämillä ja häjissää yrittäny joltain Viva:lta tai Music Tv:sta nauhottaa jotai kovii hip hop videoita, ei ollu Youtubee ei. Chekkaa playlisti/videot linkin takaa ja fiilistele biittei. Timanttia.

YO! RAPS. OLD SCHOOL GOLDEN BEATS

Väliaika. Kaffetta ja bullaa tai tässä tapauksessa juustokakkuu ja siideri/bisse henkinen tauko. Yön yli pakkasessa ollu juustokakku oli jo sopivasti sulanu pehmeeks ja sopiviin mässyfiiliksiin toimii makea juustokakku aika just fine. Pohjalla kaurakeksitaikina ja sit paksumpi kerros mustikkamoussee ja sit toinen ohuempi kerros päällä valkosuklaamoussee ja sit hatuks ohut kerros glaseerattuna mustikkapyrettä kirpeyttä tuomaan. Täähän on melkeen superfoodia ku mustikkaa on varmaan se 500g kakussa, vitamiinipommi siis :)

Näillä eväillä ja hyvällä nesteytyksellä pärjäs pitkälle iltamyöhään letkeessä ilta-auringoissa, old school biitit senkun parani biisi toisensa jälkeen. Lisää tällaisia iltamia, ei kiirettä mihkää baariin ja saa kaikes rauhas vaihtaa kuulumisia letkeiden saundien saattelemana.  Mikä parasta biiseihän nyt näytti riittäävän vaikka seuraaville sessioille asti, joten uutta rastia kalenteriin. Kiitokset Tuomolle ja Samille illast. It was golden. Yo! Raps. 

MUSTIKKA-VALKOSUKLAA JUUSTOKAKKU

POHJA

----------

• 175 g kaurakeksejä

• 100g voita 

- Hienonna kaurakeksit pieneksi muruksi.

- Lisää sulatettu voineste joukkoon ja sekoita massa.

- Levitä irtovuoan pohjalle tasaiseksi pohjaksi.

(Ennen pohjalle levittämistä kannattaa ”pingottaa” leivinpaperi irtovuoan ja kehikon välille. Kakkua on helpompi siirrellä kun se on valmis.

Laita irtovuokaan levitetty pohja ”jähmettymään” jääkaappiin siksi aikaa kun teet itse juustokakun massan.

TÄYTE

----------

• 5 pientä liivatelehteä

• 170 g valkosuklaata

• 200 g maustamatonta tuorejuustoa (Valion Viola)

• 1 1/4 dl sokeria

• 1 tl vaniljasokeria

• 2 keltuaista

• 3 dl kuohukermaa

• 2 valkuaista

• n.4 dl marjoja pyreenä (makuasia kuinka marjaisen ja mitä marjoja kakkuun haluaa, enemmän/vähemmän sekaan kunhan sitä ei ole niin paljon että määrä sotkee kakun hyytymisen. Oon käyttäny samassa ohjeessa makuna myös vadelmia tai mansikoita.)

(Raaka-ainessa luomua/kotimaista kannattaa tietty suosii aina.)

- Laita liivatelehdet liukeneen kylmään veteen n.15min

(ne voi liueta siinä sivussa kun teet muita kohtia, kun sitten otat ne pois niin muista puristaa ylimääräinen vesi liivatteista pois.)

- Sulata valkosuklaa vesihauteessa 

(Helpoin tapa sulattaa suklaa on laittaa suklaamurska kahteen pakastepussiin ja kuumaan vesikattilaan kellumaan, jos vesi ehtii jäähtyy niin vaihdat vaan veden.)

- Vaahdota valkuaiset ja vaahdota kerma.

(Molemmat erikseen. Laita hetkeksi jääkaappiin odotteleen.)

- Lisää tuorejuustoon sokerit ja keltuaiset.

(Vatkaa ainekset keskenään tasaiseksi massaksi)

- Lisää sekaan kiehuvaan vesitilkkaan liuotetut liivatteet.

(Tuo kiehuva ”vesitilkka” on siis tosi vähän vettä johon noi vedessä lilluneet liivatteet sekoitetaan, liivatteet on jo valmiiks imeny vettä itteensä aika paljon niin vettä ei tarvi paljon, sillee vain että liivatteet sinne sekaan sulaa.

Sulanut liivatevelli kannattaa kaataa taikinamassaan pitkänä norona, koko ajan sekoittaen ettei liivate paakkuunnu tai ettei sekaan jää ällöi liivaterihmoja

-Lisää sekaan vaahdotettu valkuainen ja kermavaahto.

(Sekoita kevyesti jottei valkuaisen/kermavaahdon rakenne hajoa.)

-Tämän jälkeen jaa juustokakkumassa vielä kahteen kulhoon. Toiseen tulee sekoittaa marjapyree ja toiseen sulatettu valkosuklaa.

( Itse olen jakanut sen niin, että mansikkaosuuteen tulee n.70% taikinasta ja valkosuklaaosuuteen 30%. Silloin valkosuklaajuustomassan kerroksesta tulee sopivan ohut katto marjamassan päälle. Sekoita marjapyree sekä valkosuklaa omissa kulhoissaan massoihin kuohkeasti.)

-Kaada ensimmäisenä mansikkamassa murupohjan päälle. Tasoittele hieman, jonka jälkeen kaada valkosuklaamassa mansikkamassan päälle. Tasoittele varovasti reunoille asti, vältä kaapimista, jottei mansikka ja valkosuklaamassa sekoitu keskenään.

Laita vaakatasoon jäähtymään joko suojattuna jääkaappiin tai suoraan pakastimeeseen jäätymään. Jääkaapissa sen hyytyessä kakun rakenne jää aika pehmeäksi ja on aika lailla tarjoiltava heti seuraavana päivänä, muuten se lässähtää.

Itse suosin pakastamista yön yli, sillä pakkasessa ollut kakku on rakenteeltaan ihanan tiivis ja hieman sulaneena helppo leikata ja kakun ollessa vähän ”jäässä” raikkaan makunen.

Lisäksi kakku säilyy pakkasessa pitkään ja helppo ottaa tarjoiltavaksi jos tulee vieraita myöhemmin.

Nauti.

Translation: 

"Let's get back to the old school...♬"

Good old 80's and 90´s hip hop with Yo! Raps fever.