2013/02/26

Shake 'n bake. Leipää juurista osa 2

Pari viikkoo sit lähettiin körötteleen viikonlopuksi ystävien luoksi Nokialle. Alunperin mun piti leipoa leipää tuoreeltaan tuliaisiksi mukaan, mut sit tuli pari muuttujaa ja olikin jo aika lähteä ajeleen Nokiaa kohti. Otamma taikinat mukaan, why not tuumasin ja sit vaan tavarat takakonttiin. Ajatus hyvä kymmenen, leipätaikinat oli sinänsä herkässä kohoamisen vaiheessa joten kuumotti vähän et liekkö nuo tykkää viileästä ja lässähtävä totaalisesti. No parin tunnin ajomatkan päätteeksi saavuttiin perille, kimpsut ja kampsut taikinoineen autosta ulos ja morjesta pöytään Nokiafolks. Päivä oli jo illan puolella, joten kokonaisvaltasta leivontaprojektia ei enää kannattanu alottaa, päätettii et paistetaan yks leipä nyt ja loput huomenna. 

Mukaan otin ruistaikinan ja vaaleamman vehnähapanjuureen leivotun leipätaikinan, Pain De Campagne Rustiquen. Ruistaikina näytti selvinneen matkasta ihan hyvin, mutta vaaleempi taikina ei ollu matkan aikana oikein kohonnut, joten jätettiin se yöksi kohoamaan toiveissa et jos aamulla ois paremmin. Nyt oliki sit hirveet haippifiilikset päällä sillä uuniin menevä ruisleipä oli ensimmäinen omaan ruisjuureen leivottu ruisleipä. Ikinä. Onnistuuko, millanen maku siinä on ja onko itse juuri ollut elossa alunperinkään. Panokset oli  korkealla.

Älä tule paha kakku tule hyvä kakku...
Reilun tunnin uunissa paistumisen jälkeen ruisleivän tuoksu täytti lämpimän keittiön, kellon ollessa jo lähempänä puoltayötä, no mikäs tässä viinii juodessa ja juorutessa ystävien seurassa. Kauheesta houkutuksesta huolimatta annettiin tuoreen ruisleivän hieman jäähdytellä ritilällä ennen ku isketään kimppuun ku sika limppuun. Joko nyt? Entäs nyt? No on se jo jäähtyny, ei yhtään mut fukit pakko päästä maistaan sitä.



Pinta näytti erittäin rapealta ja leivän pohjaa koputellessa kuului kumea saundi eli kypsältä kuulostaa. Nyssitä leipää pöytään näläkähän tässä jo on, kuolaki valuu suun pielest.



Leipuri saa kunnian korkkaa leivän ja  aina sen herkullisen ensimmäisen kanttipalan, maybe pari sen jälkeenki. Nyt täytyy sanoa että pientä ilonkyyneltä pukkas silmäkulmaan samalla kun tuoreen ruisleivän pölyttyneet makureseptorit käynnistyi suussa, sitten lapsuudenpäivien kun mummo oli leiponut oikeassa kiviuunissa tuoretta ruisleipää. Voi kauhia, en nyt liiottele ainakaan omia fiiliksiä mut aivan helevetin hyväähän se oli. Ei tämmöstä leipää oo ikinä saanu mistään kaupasta koskaan ja näin tuoreena. Ikinä. 
Maku oli mun mielestä oikeaoppisen ruisleivän maku, josta jäi sopivan hapan jälkimaku suuhun just sellanen oikee pureva ruis. Taikinajuuri siis toimii ja kohottaa leivän onnistuneesti, mahtavaa it's a alive. Pötsi pulleena, näillä eväillä on mukava mennä koisiin ja aamulla sit uutta leipää uuniin...zzZz zz.


Hyvää huomenta. Lauantaiaamu käyntiin, uuni kuumaks ja jauhot pöllyään. Yön aikana kohonneet taikinat oli elpyneet matkasta ja kohonneet jonkin verran. Sit vaan viillot leipien pintaan ja uuniin.

Ja tässä meillä onkin jo valmiina pyöreät leivät...




Paistetaan reilu tunti taas uunissa ja sit uutta leipää kehiin. Aamupalalla olikin leipää moneen lähtöön :) Vaaleampaan rustiikkisempaan leipään paistui hienosti kohotuskorissa tullut kuvio jauhoista sekä taikinaviillot. Ehkä pikkasen enemmän ois kyllä voinut kohota uunissa mutta annettakoon tämä anteeksi autossa matkustaneelle taikinalle.



Oikein maistuvaa ja  rapeakuorista leipää oli myös tämä tekele. Leivän sisuksen olis toivonu olevan hieman "ilmavampaa" mutta näillä puitteilla kelpaa, ihan hyvä ensikertalainen sanoisin. Vähän voita päälle ja itsetehtyä pestoa kylkeen niin johan maistui.


Nyt naatitaan, bon ape tits.



3 kommenttia:

  1. NAM! Voisinpa syödä leipää... mut maha ei oo samaa mieltä! :)

    VastaaPoista
  2. Se on kyl harmi, onks sulla vehnäallergia tms. jos niin eikö niillekki oo jotain limppuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nivelet ja vatsa ei tykkää viljoista... eli jonkinlainen viljayliherkkyys. mut joskus voi toki tehä poikkeuksia!

      Poista

Mitäs tuumasit? Heitä kommenttia pöytään.

So what do you think? Comments are welcome.